Ajatuksia ravitsemussuosituksista

Viime viikolla julkaistiin uudet suomalaiset ravitsemussuositukset.  Ne ovat herättäneet niin bloggaajat kuin median, keskustelu somessa ja arvatenkin myös työpaikkojen lounaspöydissä on ollut kiivasta.

Itsekin jouduin keskelle tätä kiivasta keskustelua, kun Lapin radio pyysi kuulla mielipiteeni. Senhän minä kerroin. Haastattelu tuli ulos vain senpäiväisessä iltapäivälähetyksessä ja katosi bittiavaruuteen eli jäi monelta kuulematta. Tässä siis tiivistelmä siitä, mitä asiasta ajattelen:

 

Peukkua ylös

Ilahduttavaa uudessa ruokakolmiossa on se, että sen perustan muodostavat kasvikset, vihannekset ja hedelmät. Viljoissa korostetaan täysjyvätuotteita. Peukkua saavat myös palkokasvit ja muut kasvisproteiinien lähteet.

Suurena pähkinöiden ystävänä uin ylimääräisen kierroksen avannossa sen kunniaksi, että enää ei kauhistella pähkinöiden ja siemenien rasvaisuutta, vaan ymmärretään niiden sisältämän rasvan ja proteiinin merkitys terveydellemme.

Peukkua nostan myös sille, että ensimmäisen kerran ravitsemussuosituksissa nostetaan esille ympäristöön liittyvät kysymykset ja eläinten hyvinvointi. Lähiruoka kunniaan!

Peukkua alas

Riemunkiljahdukseni avannossa hyytyvät ravitsemussuositusten rasvoihin. En voi ymmärtää, miksi suositellaan käyttämään margariinia ja vähärasvaisia maitotuotteita, eikä kasviöljyjen laadullakaan tunnu olevan suurta merkitystä. Miksi emme söisi luonnollista rasvaa – voita ja kylmäpuristettua kasviöljyjä sekä kookosöljyä – jota kehomme janoaa, sen sijaan, että aiheutamme itsellemme hiipuvan hiilloksen lailla hehkuvan matala-asteisen tulehduksen, jota ruokkivat kemian ja elintarviketeollisuuden keksinnöt?

”Niukka rasvojen saanti ei saisi johtaa runsaaseen sokerin ja vähänkuituisten hiilihydraattien saannin lisääntymiseen” on mielestäni varsin ristiriitainen lausunto. Useimmiten tuppaa käymään juuri toisin pain. Kalori kun ei ole kalori. 

Peruna pysyy sitkeästi suomalaisten lautasilla, koska “sillä ei ole erityisiä terveyttä edistäviä tai heikentäviä vaikutuksia”. Monen kilot karisisivat, verensokeri pysyisi tasaisempana ja erityisesti lihan ja perunan yhdstämisestä johtuvat vatsan vääntelyt jäisivät vähemälle, kun uskaltaisimme kokeilla perunan sijasta muita juureksia tai salaattia. Luopua ei tarvitse, jos voi korvata.

Suolakammoakaan en täysin ymmärrä. Määrän sijaan olisin huolissani suomalaisten suolan laadusta. Perusruokasuolan vaihtaminen merisuolaan olisi askel parempaan suuntaan.

D-vitamiinisuositusta on himpun verran korotettu. Itse otan talven pimeimmät kuukaudet 100 mikrogrammaa päivässä.

Kuuntele itseäsi

Ravitsemussuosituksia parjataan siitä, että ne eivät sovellu kaikille. Tämän suosituksen tehneet asiantuntijatkin onneksi sen myöntävät. Suositukset ovat ensisijaisesti tarkoitettu terveyspolitiikan välineeksi. Valitettavasti vanhukset, lapset ja koululaiset joutuvat siinä samalla margariinin ja vähärasvaisten tuotteiden uhreiksi.

Me jokainen olemme yksilöitä. Se mikä on toiselle hyväksi, on toiselle myrkkyä. Yhdellä ruisleipä saa vatsasi turpomaan, toinen on pähkinäallergikko, kolmas on vegaani.

Kuuntele siis kehoasi. Se kyllä kertoo mitä tarvitsee ja mikä sille on hyväksi. Ongelmana usein on, että emme kuuntele sen antamia merkkejä vaan tyydymme puoliterveyden tilaan, vaikka pienillä muutoksilla voisimme tehdä olotilassamme isoja muutoksia. Kun keho saa oikeanlaista ruokaa, alkaa korvien välissäkin tapahtua. Henkinen ravintokolmio  onkin sitten oma juttunsa.

Tämänkertaista runoa voi tulkita kuten ravitsemussuosituksia – vapaasti:

Mä en tajuu miten joku voi syödä vihanneksii, pelkkä ajatus niistä mulla leikkaa kii.

Yrjöttää aatella jotain kukkakaalii, kun naamaan voi vetää hampparii.

No on senkin välis jotain fucking salaattii, mut senhän voi heittää helvettiin.

 Ketsuppii ja kurkkusalaattii, siinä on mulle riittävästi vihanneksii.

Kirjoittaja Tuija Kauppinen, Google+

Jos tykkäsit, jaa myös kavereillesi!

    Ei vielä kommentteja

    Jätä kommenttisi

    Viesti