Tuoksu Carretera Austral -tien varressa on niin huumaava, että jos laittaisin silmäni kiinni, voisin kuvitella olevani kukkakaupassa. Patagonian alkukesän silmiinpistävin kasvi on keltaisena hehkuva ranskan luuta (Genista monspessulana). Se on Patagoniassa vieraslaji samalla tavoin kuin lupiinit, jotka värjäävät tien reunat violetinsinisiksi.

Carretera Austral on 1240 kilometrin mittainen maantie Chilen Patagoniassa. Se alkaa Puerto Monttin kaupungista ja päättyy Villa O´Higginsiin. Jokien, järvien ja jäätiköiden lomassa mutkittelevan maisematien rakentaminen alkoi diktaattori Augusto Pinochetin valtakaudella. Ennen maantien rakentamista Aysénin alueelle pääsi vain lentäen tai laivalla.

Jos sataisi, sadesuoja ei olisi kaukana. Kukkaloiston lomassa tien varret täyttää Chilen raparperi (Gunnera tinctoria), jonka lehdet ovat suuret kuin sateenvarjo.

Genista monspessulana
Gunnera tinctoria

Tuttavuuksia teltassa ja tiellä

Juustossa on kynnen jäljet ja telttakankaassa reikä. Pidämme ruokakassin aina teltan sisällä, jotta eläimet eivät pääse siihen käsiksi. Chaitenin pikkukaupungin keskellä sijaitsevan leirintäalueen ympäristössä liikkuva kissa on kuitenkin yrittänyt päästä käsiksi herkkupalaan. Aamukolmelta kiekuvien kukkojen vuoksi nukumme korvatulpat korvissa, joten se on saanut mellastaa ihan rauhassa. Onneksi leirintäalueen emäntä on kätevä ompelija ja korjaa reiän.

Leirintäalueella seuranamme on myös kolme chileläistä pyöräilijää. He ovat tutustumassa pitkään kotimaahansa ja aikovat ajaa Carretera Australin päästä päähän. Tutustumme tien päällä myös sapattivapaalla olevaan amerikkalaiseen Samiin, jonka sukujuuret ovat Tanskassa. Hän on liikkeellä ns. cargo- eli tavarapyörällä, johon hän on pakannut valtavan suuren kassin täynnä tavaraa.

Maailmanympärimatkaa tekevällä argentiinalaisella Francolla on puolestaan pyörälaukkujen paikalla isot tynnyrit, joita itse käytämme melonnassa. Peräkärryssä hän kuljettaa valtavan kokoista kaasupulloa. Pyörä painaa 80 kiloa. Eteläamerikkalaisilla pyöräilijöillä ei aina ole mahdollisuutta ostaa yhtä ultrakevyitä varusteita kuin meillä eurooppalaisilla. Alamäet mies kiitää muna-asennossa kuin raketti, ylämäessä vauhti hyytyy ja ohitamme hänet ties kuinka monta kertaa.

näin teltta korjataan
food truck

Tuhosta toipuva kylä

Vuonna 2017 joulukuun kuudestoista päivä Villa Santa Lucian asukkaat kuulivat ylhäältä vuorilta kummaa jylinää. Edellisen vuorokauden oli satanut vettä kaatamalla, 122 millimetriä. Sade sai aikaa ylhäältä jäätiköltä alkunsa saaneen maavyöryn, joka eteni yli 72 kilometrin tuntivauhtia. Jäästä, puunrungoista, kivistä ja sekalaisesta maa-aineksesta koostunut maavyöry pyyhkäisi pikkukylän yli. Lähes puolet 136 asukkaan kylän taloista tuhoutui ja 21 ihmistä kuoli.

Kun laskeudumme ylhäältä vuorilta alas kylään, reunustaa tietä pitkä kaistale, joka näyttää sotatantereelta. Luonnonvoima on käsittämätön.

Leiriydymme kyläkaupan vieressä olevalle leirintäalueelle. Ostan kaupasta alkoholittoman oluen. Se sopii pyöräilijälle vallan hyvin, mutta silmiin pistävää on, että myynnissä ei ole lainkaan normiolutta tai viiniä. Ehkä kylässä eletään edelleen suruaikaa.

Carretera Austral kävellen

Mustan Nissan X-Trailin kuljettaja nostaa meille ohi ajaessaan kättä aivan kuin hän tietäisi, että meilläkin oli samanlainen auto, kunnes myimme sen ennen lähtöämme. Kohta vastaan tulee sama automerkki valkoisena, vihreänä ja punaisena. En ole mikään autotietäjä, mutta silmiinpistävää on kuinka Toyota Hiluxit ovat vaihtuneet Carretera Australilla Nissan X-Traileihin.

Liikenne on hiljaista, mutta ohi pyyhältävä auto saa aikaan melkoisen pölypilven. Osa Carretera Australista on päällystämätöntä tietä, ripiota. Pölypilven keskeltä ilmestyy kävelijä, jolla on selässään iso rinkka. Nainen ei puhu espanjaa eikä englantia, vaan viittoo meitä sata metriä edempänä kävelevän miehensä luo. Mieheltä kuulemme, että tsekkiläinen pariskunta on kävelemässä Carretera Australin päästä päähän. Takana on 26 päivää ja edessä pari kuukautta.

Minusta ei moiseen olisi. Pyörällä saamme lasketella alamäet ”ilmaiseksi”, mutta kävelijän on laitettava jokainen metri tossu toisen eteen. Pyörällä pari kilometriä sinne tai tänne ei ole niin tarkkaa, mutta kävelijälle se on pitkä matka, varsinkin jos kannettavana on muun tavaramäärän lisäksi jopa kahdeksan kiloa vettä. Kävellen matka etenee parikymmentä kilometriä päivässä, pyörällä helposti lähes sata.

Villa Amangualissa pysähdymme lounaalle vihreästä linja-autosta tehtyyn baariin. Sitä pyörittää Ines, joka on emännöi myös pyöräilijöille tarkoitettua yömajaa. Syömme avokadolla, kananmunalla, tomaatilla ja juustolla täytetyt voileivät ja vaihdamme kuulumisia kolmen motoristin kanssa. He suunnittelevat saapuvansa Etelä-Amerikan eteläkärkeen Ushuaiaan kahdessa viikossa. Itsellämme sinne on vielä matkaa pari kuukautta.

Bussin seinän mietelauseessa muistutetaan, että Patagoniassa ei kannata pitää kiirettä. Moottoripyörä tuntuu itselleni liian vauhdikkaalta, mutta kävely liian hitaalta etenemiseltä.

Pyörällä on hyvä.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.