Che Guevaran renkaan jäljillä
Oletko lukenut kirjan tai nähnyt elokuvan nimeltä Moottoripyöräpäiväkirja, jossa argentiinalaissyntyinen vallankumousjohtaja Che Guevara kruisailee moottoripyörällä halki Etelä-Amerikan vuonna 1951?
Tuolla kuuluisalla reissullaan Che siirtyi Argentiinan Barilochesta Chilen Petrohueen reittiä, joka vie Andien vuorijonon halki kolmen järven kautta. Tätä myyttistä reittiä kulkivat jo 400 vuotta sitten Patagonian alkuperäiskansa, mapuchet. Ennen tieverkoston kehittymistä reittiä pitkin kuljetettiin mm. lampaanvillaa. Risteilylaivat ovat seilanneet reitillä 1800-luvun lopulta lähtien.
Cruce Andino -nimellä tunnettu vesireitti kulkee kolmen järven kautta. Järvien väliset tieosuudet Che kruisaili moottoripyörällään, me teimme saman polkupyörillämme. Ja tandemilla.
Ajetaan tandemilla
Istumme Puento Panuelon sataman penkillä aamuauringosta nautiskellen, kun rantaan hurauttaa meille Instagramista tuttu pariskunta, belgialaiset Stijn ja Kristin, jotka ovat pyöräilleet Etelä-Amerikassa tandemillaan toukokuusta lähtien. Onpa hauska tavata pariskunta kasvotusten!
Emme ole satamassa nelistään. Sadat muut lauantaipäivän viettäjät jonottavat pääsyä laivaan halki Nahuel Huapi -järven. Pyörälaukkumme siirretään laivaan liukuhihnaa pitkin, pyörät nostetaan laivan kannelle.
Väkijoukko malttaa juuri ja juuri istua satamasta lähdön ajan paikallaan. Sitten kamerat jo räpsyvät kannella. Vesiltä nähtynä Andien vuorijono on kieltämättä vaikuttava.
Takakannella naisen seisoo tissit törröllään laivan perässä suolakeksi kädessään. Pian keksin nappaa lokkiparven nopein lokki. Ruoka ei ole linnulle luontaista, mutta somekuvasta tulee täydellinen.
Järven toisessa päässä odottaa kolmen kilometrin siirtymä pitkin hiekkatietä seuraavalle järvelle. Vaihdamme belgialaisten kanssa pyöriä eli hyppäämme Ilkan kanssa tandemin selkään. Minä eteen ja Ilkka taakse.
Aluksi meno tuntuu horjakalta kivisellä hiekkatiellä, mutta pian löydämme yhteisen tahdin. Juttelukin on helpompaa kuin huutelu omien pyörien päältä.
Tuntuu hurjalta ajatella, että Stijn ja Kristin ovat polkeneet tällä pelillä pyörälaukkujen kanssa Perun murhaavia ylämäkiä!
Leiri kansallispuiston katveessa
Ylitämme reitin toisen järven, turkoosin värisen Lago Friasin 15 minuutissa. Järven vastarannalla odottaa itse Che ja Argentiinan tulli. Che ei sentään ole uudestisyntynyt vaan valokuva infotaulun seinässä. Sen vieressä on hänen ”aito” moottoripyöränsä.
Tullissa meidät kirjataan sähköisesti poistuneeksi maasta. Argentiinassa ei ole pandemian jälkeen laitettu leimaa passiin.
Kun muut laivamatkustajat hyppäävät minibussiin, me hyppäämme pyöriemme päälle ja alamme kivuta kolmen kilometrin mittaista kivistä ylämäkeä. Metsä ympärillä on tiheää kuin viidakossa. Olemme Chilen vanhimmassa kansallispuistossa, Vicente Pérez Rosalesissa.
Hikisen ylämäen jälkeen laskettelemme alamäkeen joen rantaan ja etsimme paikan leiriytyä joen rannalta. Olemme varanneet liput kolmennelle laivaosuudelle vasta seuraavaksi päiväksi.
Taivaalla liitelee kondorikotka, yksi maailman suurimmista linnuista, jonka siipiväli voi olla yli kolme metriä. Massiivista jäätikköä vasten se näyttää varpuselta. Stijnin kiikareilla pääsen tutkimaan jylhää lintua lähemmin.
Krapulainen tullimies
Chilen tullissa meitä on vastassa silminnähden krapulainen tullimies. Verryttelyhousuinen mies vetää t-paidan päälle keltaisen liivin. Yritys näyttää viralliselta on hieman kökkö.
Chileen ei saa viedä vihanneksia, hedelmiä tai hunajaa eikä liha- tai maitotuotteita. Tällä tullimiehellä ei kuitenkaan ole mitään logiikkaa. Rusinat ja mantelit eivät mene läpi sellaisenaan, mutta myslin seassa ne ovat ok. Kuivattu yrttimaustepussi ei mene läpi, mutta kuivatut porkkanat kelpaavat. Mitenkähän tarkkaan Chen laukut mahdettiin syynätä?
”Mistä tämä on peräisin?” tullimies kysyy pitäen kädessään maitojauhetta. ”Lehmästä”, vastaa Stejn punakan virkamiehen huumoria uhmaten.
Tullimiehelle tekisi hyvää pulahtaa raikkaaseen Todos Los Santos -järven veteen kuten itse teemme ennen laivan lähtöä.
Laiva on matkustajista tuskin puolillaan. Sisällä päiväuniaan nuokkuvat lienevät nähneet maisemat moneen kertaan. Kaksi japanilaista turistia vangitsee pitkällä kameran putkellaan jokaisen yksityiskohdan.
Koko laiva sähköistyy laivaemännnän kuulutukseen, joka vihjaa, että kohta kannattaa nuokkujienkin nostaa perseensä penkistä.
2600 metriin kohoava Osorno-tulivuori on toden totta karismaattinen.
Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!
// Luehan nämäkin //
