Empanadaleipurin opissa
Kolkutamme Casa Buena Vista -majatalon ovea puoli kymmenen aikaan lauantai-iltana. Olemme ilmoittaneet tulevamme vasta sunnuntaina iltapäivästä, mutta häätö luvattomalta telttapaikalta pakottaa meidät etsimään uutta yöpaikkaa.
Majatalon emäntä Cuqui toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi puhetulvalla, jonka rinnalla oman äitini ja anoppini puheliaisuus kalpenevat.
Empanadoja ja korvapuusteja
Telttaratsia osoittautuu onnenpotkuksi, sillä sunnuntai on Cuquin leivontapäivä. Luvassa on rolls de canela eli chileläisiä korvapuusteja sekä empanadoja eli täytettyjä suolaisia piiraita. Sana empanada tarkoittaa sananmukaisesti ”peittää leivällä”.
Korvapuustien pohjana on suomalaista pullataikinaa muistuttava taikina ilman kardemummaa. Pullien salainen ase on väliin laitettava, naapurin keittämä omenakompotti ja päälle valutettava sokerista, kanelista ja puolikkaan appelsiinin mehusta sekoitettu kreemi.
Maku on herkullinen, mutta väri näyttää suomalaiseen silmään siltä kuin pullat eivät olisi uunia nähneetkään. Keitämme leivonnaisten kylkiäisiksi kupilliset vahvaa kahvia. Tuntuu kotoisalta.
Sitten Cuqui käy empanadojen kimppuun. Espanjalaiset konkistadorit toivat suositun suolaisen leivonnaisen Etelä-Amerikkaan ja sitä myöten myös Chileen, jossa siitä on muotoutunut oma lattariversio. Kunnia alkuperäisestä reseptistä kuuluu kuitenkin arabeille, jotka toivat sen Espanjaan.
Cuquin pizzataikinaa muistuttava massa on seisonut jääkaapissa tekeytymässä kolme vuorokautta. Rouva leikkaa sitkoisasta taikinasta pienen nyrkin kokoisia paloja ja kaulii niistä karjalanpiirakan kuorta muistuttavan kakkaran.
Sitten on täytteen vuoro. Jauhelihaa, sipulia, oliiveja, rusinoita ja keitettyä kananmunaa. Näistä aineksista syntyy empanadojen perinteisin versio, joka kulkee nimellä pino.
Leipojamestarinna asettelee jokaisen kakkaran keskelle runsaan keon täytettä, kostuttaa taikinan reunat vedellä ja painaa ne yhteen haarukalla. Lopuksi hän taittaa haarukan raidoittaman osan ylöspäin tiiviiksi ja kauniiksi reunukseksi.
Tuskin maltan odottaa 20 minuuttia, jonka empanadojen paistaminen vaatii. Poltan kieleni puraistessani uunista suoraan otettua herkkua.
Voittoisa vegaaniempanada
Cuquin tilavassa avokeittiössä valmistuu myös vegaaniempanadoja. Niitä taiteilee ja taittelee Cuquin tuttava Alvaro.
Hän valmistaa tänä sunnuntaina leivonnaiset erityisellä huolella, sillä ne ovat menossa illalla järjestettävään kilpailuun kisaamaan kylän maistuvimman vegaaniempanadan tittelistä.
Vegaaniversiossa ei luonnollisesti ole lihaa vaan auringonkukansiemenistä ja kuorituista manteleista valmistettua ricottajuustoa, karamellisoitua sipulia ja vegaanichorizoa.
Täytteitä maistaessani olen varma Alvaron menestyksestä illan kisassa. Niiden maku on todella täyteläinen.
Paistamisen jälkeen vegaaniempanadoja ei voidella kananmunalla, joten niiden kuori ei ole aivan yhtä kullanhohtoinen. Mutta maulle annan kultamitalin illan kisaa ennakoiden.
Kisan tuomari ovat kanssani samaa mieltä.
Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!