Oloni on kuin hamsterilla, jolla on poskipussit pullollaan ruokaa.

Olen käynyt viimeisen viikon aikana läpi asuntomme kaappeja, varastoa ja autotallia ja törmännyt siellä roinaan, jonka olemassaoloa en edes enää muistanut.

Eteisen lipaston laatikko oli täynnä vanhoja kengänpohjallisia, käyttämättömäksi jääneitä silmälaseja ja niiden koteloita. Ullakolta löysin lahjapakkauksesta avaamattoman keittiövuokasetin. Autotallin perällä lojui liuta puolikkaita maalipurkkeja.

Ostamme hyvin harvoin mitään uutta, mutta näyttää siltä, että varastoimme vanhaa senkin edestä. ”Jospa sitä hyvinkin tarvitsee” -mentaliteetti on näköjään kirjautunut dna:hamme.

Miksi on niin vaikea päästää irti vanhasta?

(Teko)syitä kuluttamiselle

Kannatan ehdottomasti tavaroiden korjaamista ja käyttämistä loppuun. Esimerkiksi vanhasta pyöräilypaidastani tuli erinomainen, kun äitini vaihtoi siihen vetoketjun. Vanhat pyöräilykengät saavat kelvata siihen asti, kun ne leviävät lopullisesti, ellei suutari saa niitä korjattua. Paikatut sadehousut pitävät aivan hyvin vielä sadetta. Vaaleat retkeilyhousut eivät ole enää kovin vaaleat, mutta on turvallisuussyistäkin parempi, että näytämme vähän rääsyisiltä.

Myönnän, hankin uuden sateenpitävän kuoritakin, koska vanhasta vesi tuli niskaan. Ostin myös kaksi merinovillaista alusasua. Tulemme varmasti hikoilemaan normaalia enemmän ja pyykkäämään vähemmän, joten haisemattomat kalsarit ovat mielestäni paikallaan. Turvallisuudella (ah, mikä tekosyy kuluttamiselle!) perustelimme myös uusien kännyköiden hankinnan: ne eivät mene rikki vaikka hakkaisi rautanauloja ja akku kestää viisi päivää.

Antamisen iloa ja kierrätystä

Uutta takkia ja kännykkää enemmän minulle on iloa tuottanut se, että olen voinut lahjoittaa muille täysin käyttökelpoista tavaraa, jota en itse tarvitse. Kopiokone ja laatikollinen mappeja löysi uuden kodin paikallisen yrittäjän luota. Naapurin pikkupoika sai omakseen tabletin. Kirjahyllymme tyhjeni lähes puoleen, kun lahjoitimme ystävillemme kirjoja.

Konttiin olemme vieneet vaatteita, kenkiä, astioita ja sählymailan.

Selästä keltaiseksi menneen urheilupuseron ja Ilkan reikäiset kalsarit nakkasimme roskikseen. Parikymmentä kiloa paperia päätyi silppurin kautta paperinkeräykseen.

Vaikka emme olisi lähdössä minnekään, olisi tämä suursiivous pitänyt tehdä tai hamsteriposkeni olisivat pian poksahtaneet.

Maltan tuskin odottaa, että kaikki arjessa tarvitsemani löytyy kolmesta pyöräilylaukusta. Ennen vanhaan ihmisillä oli työvaatteet ja pyhävaatteet, pyöräretkeilijälle riittävät pyöräily- ja yövaatteet.

Miten onnistumme olematta hamstraamatta tavaraa pyörien päälle? Se selviää, kun seuraat meitä Instagramissa ja Tiktokissa. Kannattaa myös tilata uutiskirjeemme, mistä löydät sisäpiirin uutisia.

PS. Löysin siivouksen keskeltä myös aarteita. Päiväkirjan USA:n vaihto-oppilasvuodelta, aikuisten ystävänikirjan opiskeluajoilta, siskon tytön piirrustuksen, johon taitelija oli kirjoittanut nimensä oikealta vasemmalle sekä liudan käsin kirjoitettuja kirjeitä, joita ei valitettavasti enää postilaatikoista tipahda. Näitä aarteita en nakannut menemään vaan jätin ne säilöön odottamaan rinnalleen uusia muistoja, joille ei voi laittaa hintalappua.