Pusikossa suhisee, kun olemme pystyttämässä telttaamme Salto de Penitenten suojelualueelle Uruguayssa. Metrinen lisko (Lagarto Overo) lipoo kieltään, vilkaisee teltan pystyttäjiä ja jatkaa matkaansa. Ympäröivien puiden tuuheassa lehvästössä soi lintukonsertti. Yhden lirkuttajan ääni kuulostaa sammakon ja heinäsirkan sekoitukselta.

Pari koirasvarpusta muistuttavaa pikkulintua tulee katsomaan, olisiko leireilijöiltä tippunut leivänmuruja syötäväksi. Ruohonjuuritasolla muurahaiset ahkeroivat valtavien kantamusten kanssa. Laitamme eväskassimme eläimiltä piiloon telttaan kuten aina, mutta tällä kertaa vielä tuplavarmistettuna pyöräilylaukun sisään.

Maa jalkojen alla ritisee kuivuudesta. Puistonvartija kertoo, että alueella ei ole satanut neljään kuukauteen. Puiden varjossa makoillessa lämpötila on miellyttävä. Epämiellyttäväksi olon tekee tieto, että milloin tahansa voisin törmätä skorpioniin, hämähäkkiin tai pieneen, mutta myrkylliseen käärmeeseen, joka etsii viileää paikkaa teltan suojasta.

Salto de Penitenten 60 metrinen vesiputous on veden vähyyden vuoksi poikki. Pienen laguunin vedenpinta on pari metriä normaalia matalampana. Luonto kaipaa vettä, samalla kun rantalomalle suuntaavat turistit janoavat aurinkoa.

telttailua uruguayssa
salto de penitente

Nyljetty maa

Muutamaa luonnonsuojelualuetta lukuun ottamatta, Uruguay on näyttäytynyt maisemallisesti puhtaaksi kalutulta luulta. Laajoilla ruohotasangoilla märehtii yli 12 miljoonaa lehmää. Asukkaita Uruguayssa on noin 3,5 miljoonaa.

Pienimmätkin nyppylät tässä pienten korkeuserojen maassa on kaluttu paljaaksi. Muutaman puun muodostelmat ovat enemmän metsiköitä kuin metsää.

Kalutun luun järsimiseen on osallinen myös suomalainen metsäteollisuus.

Metsäjätti UPM on rakentamassa maan keskiosiin Paso de los Torosiin yhtä maailman suurimmista sellutehtaista Rio Negro -joen eteläpuolelle. Miljardihanke on UPM:n ja Uruguayn historian suurin.

Kun UPM rakensi ensimmäisen sellutehtaansa Frey Bentosiin 2000-luvun alussa, sai se aikaan melkoisen konfliktin Argentiinan ja Uruguayn välille. Argentiinalaiset vastustivat hanketta, sillä tehdas sijaitsee Uruguay-joen varrella, joka on maiden rajajoki. Huoli tehtaan vaikutuksesta ympäristön, veden ja kalakantojen tilaan oli suuri.

Eikä syyttä. Paikallisväestö on jo vuosia valittanut, että ympäristön tila on heikentynyt yhtiön käyttämien kemikaalien vuoksi. Yhtiö on saanut useammat sakot ympäristön saastuttamisesta.

lehmä urguayn pellolla
eukalyptusplantaasi

Puita mutta ei metsää

Rivit ovat suorat kuin armeijassa. Hontelojen puunrunkojen latvat hipovat toisiaan. Aluskasvillisuutta ei ole. Eukalyptusplantaasi on talous”metsää” räikeimmillään. Puupeltoa, jonka yksi ainoa tehtävä on tuottaa satoa nopeasti ja tehokkaasti.

Eukalyptus on vieraslaji, joka ei kuulu Uruguayn luontoon. Se on vesisyöppö, joka vie kasvutilaa muilta kasveilta. Metsäteollisuuden käyttöön eukalyptus on ihanteellinen, sillä se kasvaa nopeasti. Se on valmis hakattavaksi kymmenessä vuodessa. Tehokkuutta lisää se, että metsäyhtiön omilla taimitarhoilla puita muokataan niin, että ne kasvaisivat mahdollisimman oksattomina, jolloin niiden kaataminen on tehokkaampaa.

Vuonna 1990 Uruguayssa asetettiin metsälaki, joka laajensi maa-alueita, jotka voidaan ottaa vieraslajien käyttöön metsäteollisuutta varten.

UPM näyttää hyödyntäneen lakia tehokkaasti. Sillä on Uruguayssa 300 000 hehtaaria, Kolarin kunnan pinta-alan verran, eukalyptuspeltoa. Ne ovat UPM:n omia ja vuokrattuja maita, joilla se voi järjestää hakkuunsa niin kuin haluaa.  Koko Uruguayn pinta-alasta noin kuusi prosenttia on eukalyptuspuuplantaasia.

Kaukaa katsottuna pystyssä olevien puiden ja avohakatun puupellon raja on kuin terävällä kirurginveitsellä tehty viilto. Yhtä tympeä kuin kaivoksen harmaaksi likaama luminen vuorenhuippu Perussa.

Hiekkaisella 109-tiellä tulee vastaan jo ties kuinka mones puurekka, jonka pölyä joudumme nielemään. Uuden tehtaan myötä rekkaralli tuskin on vähenemään päin. Lintu- ja kalakannat sen sijaan ovat entistäkin enemmän ahtaalla. Luonnonsuojelujärjestö Ambálta kuulemme, että esimerkiksi  sahramimustarastaan (Xantopsar flavus) luontaiset elinalueet ovat kaventuneet hälyttävästi.

eukalyptuspuurekka
avohakkuu eukalyptusplantaasilla

UPM Uruguayssa - kehitystä vai kolonialismia

Kun lukee paikallisia lehtiä ja juttelee urugualaisten kanssa, mielipiteet sellutehtaasta jakautuvat.   Kaikki eivät ole yhtä innoissaan UMP:n suurinvestoinneista.

Kannattajat muistuttavat, että sellutehtaat työllistävät suoraan ja välillisesti tuhansia ihmisiä. Kuulostaapa tutulta. Samaa retoriikkaa käytetään perustelemaan Hannukaisen kaivosta mökkipaikkakunnallani. Paso de los Torosin sellutehtaan uskotaan nostavan Uruguayn bruttokansantuotetta kaksi prosenttia.

Sellutehtaisiin kriittisesti suhtautuvat ovat sitä mieltä, että Uruguayn hallitus neuvotteli UPM:n kanssa paskan diilin. Se mm. sitoutui rakentamaan yli 200 kilometrin pituisen rautatien Paso de los Torosista Montevideoon. Rautatien, jota UPM:llä on yksinoikeus käyttää, ja jonka rakennustyöt ovat aiheuttaneet paikallisväestölle mittavaa haittaa. Lisäksi UPM saa verohelpotuksia.

Toki Uruguayn valtiokin oman siivunsa saa, mutta miljarditulosta tahkoavan metsäyhtiön näkökulmasta se on sama kuin antaisi nakkeja nälkäiselle.

Kriitikot arvostelevat, että valtio teki suomalaisen metsäyhtiön kanssa sopimuksen, joka vaikuttaa laajasti yhteiskunnassa, mutta josta ei käyty kunnollista julkista keskustelua. Nykyinen presidenttikin on arvostellut aiempien hallitusten tekemää löperöä sopimusta.

Yhteenvetona Uruguaysta ja UPM:stä

Suomalainen metsäyhtiö rakentaa maailman toiselle puolelle sellutehtaan, jota varten se tehokasvattaa puupelloissa vieraslajia, joka kuluttaa maan jo muutoinkin vähäisiä vesivarantoja. Jotta vieraan maan resurssien hyödyntäminen olisi mahdollisimman tehokasta, sellu kuljetetaan satamaan rautateitse, jonka Uruguayn hallitus on varta vasten rakennuttanut UPM:n yksityiskäyttöön. Sellu päätyy vessapaperiksi Kiinaan. Uruguayn vedet saastuvat ja luonnon monimuotoisuus vähenee. Kansainvälisen pörssiyhtiön tulos kasvaa.

Puolustajien mielestä suomalaiset sellutehtaat Uruguayssa ovat kestävää kehitystä. Eukalyptusplantaaseja varten ei ole kaadettu metsää. Ne kasvavat muuhun käyttöön sopimattomalla maalla. Sitä ei mainita, että eukalyptusplantaasi on surkea hiilinielu ja että se vähentää pohjaveden määrää ja köyhdyttää maaperää. Perinteiset elinkeinot saavat väistyä.

Kriittisemmät äänenpainot sanovat suomalaisen selluteollisuuden Uruguayssa olevan uuskolonialismia. Vieraan maan luonnonvaroja hyödynnetään tehokkaasti kaupallisiin tarkoitusperiin. Samalla ulkoistetaan ympäristöongelmat.

Suomessa ollaan ylpeitä suomalaisesta metsäteollisuudesta.

Ensimmäistä kertaa tällä matkalla häpeän olla suomalainen. Tämän häpeän rinnalla pienen käärmeen purema tuntuisi pieneltä kärsimykseltä.  

Jos tämä juttu kosketti sinua, jaa se ystävillesi eri sosiaalisissa medioissa.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.