Hetken luulin kuolevani

”Annas kun katson sun korvanlehteä. Siinä on jotain omituista,” Ilkka sanoo, kun vietämme rauhallista aamukahvihetkeä La Hormigan katukuppilassa. On viimeinen aamu Kolumbiassa. Ecuadorin raja on vain vajaan kolmenkymmenen kilometrin päässä.

Minulla on usein hammastahnaa poskella ja ryntäillä, mutta ei kai sentään korvanlehdessä.

”Tää kyllä näyttää pahalta,” mies jatkaa syynäystään.

Pyydän ottamaan siitä jostain omituisesta kännykkäkuvan, niin pääsen itsekin näkemään, mikä korvassani on niin ihmeellistä.

Sut on saatava lääkäriin

Ilkka Kauppinen

Tuijotan kännykän ruutua. Kahvi jäähtyy kupissani.

Korvanlehdellä on ruskea läikkä ja rakkulamainen muodostuma.

”Sut on saatava lääkäriin.”

”Juodaan ensin nyt nää kahvit.”

Nettitohtorin vastaanotolla

Ylitämme Kolumbian ja Ecuadorin välisen rajan ilman minkäänlaisia ongelmia.

”90 päivää”, sanoo passintarkistaja, lyö leiman passiini ja taputtaa käsiään iloisesti yhteen. Pyöräturisti tuntee itsensä tervetulleeksi.

Mietimme kuumeisesti mitä tehdä korvani kanssa. Kun melkein myrkytin Ilkan reissumme alkajaisiksi, sairaala oli sitä tasoa, että en ole ihan varma haluanko korvalleni diagnoosin samanmoisesta.

Varaan ajan suomalaisen lääkärin nettivastaanotolle. Lähetän korvamollukoistani kuvan, ja juttelemme chatin kautta. Saan häneltä suosituksen käydä kuukauden sisällä paikallisen dermatologin vastaanotolla. Koepalalla voitaisiin varmistaa, ettei kyseessä ole basaliooma eli tyvisolusyöpä.

Kiitän avusta ja suljen chatin. Ryntään nettiin ja kaivan tietoa.

Basaliooma syntyy useimmiten pään ja kaulan alueille, jotka ovat alttiina auringolle.  Se on yleisin ihosyöpätyyppi. Julkkismeikkitaiteilija on sairastanut sen kahdesti.

basaliooma

Koko kehon syynäys

Nueva Lojassa hankkiudun dermatologin eli ihotautilääkärin vastaanotolle. Sitä ennen hoitaja täyttää esitietolomakkeen, mittaa painoni, pituuteni ja verenpaineeni.

Lääkäri ei puhu englantia, joten selitän vaivani espanjaksi, joka onkin parin kuukauden aikana mukavasti parantunut, mutta lääketieteellinen terminologia on kyllä hakusessa.

”Miten nukut? Maistuuko ruoka? Toimiiko vatsa?” Lääkäri kyselee minulta liudan kysymyksiä, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä korvarakkuloideni kanssa, mutta tavallaan pidän hänen kokonaisvaltaisesta tavastaan kohdata ihminen.

”Tutkitaanpa!” Dermatologi vilkaisee korvanlehteäni, mutta siirtyy sitten tutkimaan kännykän valon avulla käsivarteni, selkäni ja sääreni. No tämä se vasta kokonaisvaltaista onkin, ajattelen.

Pyydän voisiko korvapallukoista ottaa koepalan. Se ei ole mahdollista. Täytyy mennä Quitoon tai Cuencaan, jotka ovat lähimmät suuret kaupungit.

Lääkäri kirjoittaa käsin liian pienelle paperilapulle ”reseptin”. Kahta erilaista voidetta ja purkillisen kapseleita. 

Antibioottista voidetta käsivarteeni, joka on saanut auringonpolttaman. Kosteuttavaa voidetta sääriini, joiden iho on kuiva. Yrttikapselit auttavat iho sietämään aurinkoa pidempään.

Lisäksi minun pitää tulla seuraavana aamuna uudestaan. Saisin silloin suoraan suoneen ihoa sisäisesti kosteuttavan monivitamiiniannoksen.

”Entä korva?” kysyn.

”Paksu kerros aurinkovoidetta kolme kertaa päivässä.”

Kun seuraavana aamuna makaan tippa käsivarressani, lääkäri pyytää saada ottaa kanssani selfien.

tiputus

Kuumottavassa käsittelyssä

Koska vointini on todella hyvä, päätämme jatkaa matkaa aivan normaalisti.

”Miten sä voit olla murehtimatta?” Ilkka hermoilee puolestani.

Murehtimisen sijaan vedän päälleni pitkähihaisen paidan, vaikka pyöräilemme päiväntasaajalla. Leikkaamme Ilkan bulasta molemmille hieman urponnäköisen mutta hyvin korvat suojaavan pannan.

Olemme tähänkin asti ottaneet auringon paahteen vakavasti. Lisänneet 60-suojakertoimista aurinkovoidetta monta kertaa päivässä ja hakeutuneet varjoon aina, kun emme ole pyörän päällä. Se ei selvästi riitä. On oltava vieläkin tarkempi.

Cuencassa menen uudestaan ihotautilääkärin vastaanotolle. Tämäkään lääkäri ei puhu englantia, mutta nyt olenkin jo hieman harjaantuneempi ongelmani espanjankielisestä terminologiasta.

Lääkäri katsoo korvaani tällä kertaa aparaatilla, joka vaikuttaa enemmän ihotautilääkärille kuuluvalta laitteelta kuin nykyihmisen käden jatkeelta.

”Hyvänlaatuinen!”

Ai. Kiva. Mitä jos se muuttuu pahanlaatuiseksi? Siis se kannattaa kuitenkin poistaa? Milloin se onnistuu?

”Vaikka ahora mismo, vamos! Vaikka heti!”

Saan korvanlehteeni pienen puudutuspiikin. Sitten haistan ilmassa käryä.

”Katso!” Lääkäri kumihanskalla lojuu hiekanjyvän kokoinen murunen, joka operaatiosta jää jäljelle. Korvani lisäksi.

”Onnea matkaan! Laittakaa WhatsAppilla viestiä, jos mitä tahansa kysyttävää ilmenee.”

Kiitän hyvästä hoidosta ja maksan ilolla 70 euroa erikoislääkärin palvelusta.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.