Olemme  olleet Kolumbiassa nyt tasan kuukauden. Pyörän mittariin on kertynyt noin 900 kilometriä.

Aloitimme matkan Karibianmeren rannikolta Cartagenasta. Rannikon kuumuus on vaihtunut vuoriston miellyttävään viileyteen ja loputtomiin ylämäkiin. Medellinissä, Kolumbian toiseksi suurimmassa kaupungissa, saimme maistaa suurkaupungin vilinää.

Kolumbialla on ristiriitainen maine. Valitettavan moni yhdistää maan huumeisiin, korruptioon ja paramilitaarisiin sissiryhmiin. Harvempi tietää, että Kolumbian luonto on biodiversiteetiltään yksi maailman monimuotoisimmista.

Maassa on esimerkiksi enemmän lintulajeja kuin missään muualla maailmassa. Välillä tuntuu siltä kuin pyöräilisimme kasvitieteellisessä puutarhassa. Olenkin monta kertaa toivonut olevani biologi.

Tangon takaa maailmaa havainnoi tarkemmin, kaikin aistein. Tässä havaintojani ensimmäisen kuukauden ajalta.

Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus

99 prosenttia kohtaamistamme ihmisistä ovat olleet superystävällisiä. En tiedä johtuuko se siitä, että puhun espanjaa, jolloin heidän kanssaan on helpompi kommunikoida.

Kun kysymme tietä tai muuta neuvoa, saamme vuolaan vastauksen tai henkilö lähtee näyttämään tietä.

Kun etsimme eräänä iltapäivänä yöpaikkaa, saimme kutsun yöpyä paikallisen maajussin pihalla. Joimme hänen perheensä kanssa kuppitolkulla kahvia, söimme lounasta, kävimme hevosnäyttelyssä ja nautimme runsaan aamiaisen.

Liikenne

Vaarallisinta Kolumbiassa on liikenne.

Maassa on reilut 50 miljoonaa asukasta ja ainakin meidän mielestämme saman verran mopoja. Oikeastaan ne ovat kevytmoottoripyöriä, mutta kutsumme niitä mopoiksi (esp. moto). Mopolla on helppo puikkelehtia liikenteen seassa, pysähtyä ilman minkäänlaista merkkiä ja kiilata pyöräilijän eteen.

Varsinkin vuoristoteillä, jotka mutkittelevat kuin käärme, täysperävaunulliset rekat joutuvat koville jyrkissä ylämäissä ja aiheuttavat näin valtavia jonoja. Yritämme välttää pääteitä, joilla ne pääasiallisesti liikkuvat, mutta aina se ei ole mahdollista. Hihaa hipova raskaansarjan kulkuneuvo pitää sitä paitsi korvia huumaavaa ääntä, jota ei pääse edes yöllä eroon, jos yöpaikka sattuu olemaan rekkatien lähistöllä.

kahvia
serpentiinitie

Kahvi

Kolumbia on yksi maailman suurimmista kahvintuottajamaista. Siitä huolimatta olemme nauttineet vain pari kupillista todella hyvää kahvia.

Kun täällä pyytää maitokahvin tai cappuccinon, saa kupillisen lämmintä maitoa, jossa on vain tilkka kahvia.

Musta kahvi (tinto) on useimmiten aivan liian laihaa pikakahvia. Kahvi pitää myös muistaa pyytää ilman sokeria, ellei halua juoda sokerilientä.

Ne pari kertaa, kun olemme löytäneet kahvilan, jossa kahvi valmistetaan vastajauhetuista pavuista, kahvi on ollut todella hyvää.

 

Vesi

Kun on kotoisin tuhansien järvien maasta, jossa vessanpönttö vedetään juomavedellä, on tervettä huomata, että kaikkialla ei ole samoin.

Karibialla emme lämmintä vettä kaivanneet, mutta täällä vuoristossa olisi kiva käydä lämpimässä suihkussa varsinkin, jos on polkenut pyörällä päivän vesisateessa. Useimmiten suihkussa saatavilla on vain kylmää vettä.

Kun Ilkka pesi eräässä hostellissa pyörämme, sai hän käyttöönsä puoli sankollista vettä, kun Suomessa samaan toimenpiteeseen menee vähintään kaksi sankollista.

Juomakelpoinen vesi suoraan hanasta on enemmän poikkeus kuin sääntö. Meillä onkin mukana vedenpuhdistuslaite, jolla saamme puhdistettua veden juomakelpoiseksi. Vältämme näin pulloveden ostamisen.

salamina
kasvisruokaa

Ikuinen vappu

Kolumbia on äänekäs. Musiikki raikaa lähes joka kadunkulmalla vuorokauden ajasta riippumatta kuin suomalaisilla kesäfestareilla. Rannikolla soi usein cumbia ja sisämaassa vallenato. Kansainvälisiä listahittejä kuuluu todella harvoin. Kerran muistan kuulleeni Titanic-elokuvan tunnussävelmän. 

Eräänä aamuna heräsimme hotellihuoneessamme siihen, kun naapurissa kuunneltiin yhä uudestaan yhtä ja samaa kappaletta hieman epävireisesti päälle laulaen.

Maaseutuhostellissakaan ”vappua” ei pääse pakoon. Naapuriravintolassa juhlittiin aamuun asti. Niiden kekkereiden vaimentamiseen eivät auttaneet edes korvatulpat.

Sunnuntaiaamuisin kirkonkelloja soitetaan kello kuusi.

Kun tähän päälle lisää liikenteen melu, alan vähitellen ymmärtää, miksi moni ulkomaalainen pelkää suomalaisten kovasti markkinoimaa hiljaisuutta.

Pyörän kellolla ei muuten tee täällä mitään. Kaiken melun keskellä sen soittaminen on kuin hyttysen ininää. Kukaan ei reagoi.

Kasvisruoka

Syön kotona hyvin kasvisruokapainotteisesti, vaikka sekasyöjä olenkin. Emme osta lainkaan lihaa kaupasta, vaan syömme vain Ilkan metsästämää hirveä.

Täällä kasvisruokailu ei ole aivan yksinkertaista. Lähimmäksi kasvisruokaa pääsee, kun pyytää ravintolassa kananmunia ja papuja.

Monteríassa onnistuimme löytämään kasvisravintolan hienostoasuinalueelta, jossa talojen pihoja ympäröivät piikkilanka-aidat.

Parista  ruokakaupasta olen onnistunut löytämään hummusta, mutta Suomessa yleisiä kasvisproteiineja ja vegehyllyjä ei tunneta.

Olen kuitenkin ilolla tutustunut yucaan ja keittobanaaniin, jotka ovat oivia vaihtoehtoja perunalle ja kaiken lisäksi niissä on kasviproteiinia. Kaurajogurttia ja mantelimaitoa on myös hyvin saatavilla.

Ylämäet

Kun on polkenut 30 kilometriä ja lähes 2000 korkeusmetriä yhtämittaista ylämäkeä, ei alle 10 kilometrin ylämäkeä ei voi edes kutsua ylämäeksi. Saatamme yhden päivän aikana polkea kuusi kertaa Levin kylältä tunturin huipulle.

Vastaavasti alamäki voi olla kymmeniä kilometrejä. Luulisi olevan helppo istua vain pyörän kyydissä ja antaa mennä. Alamäet ovat omalla tavallaan jopa raskaampia kuin ylämäet, sillä vauhti kiihtyy niissä helposti kovaksi, on koko ajan oltava valmis jarruttamaan ja väistämään mutkan takaa tulevaa liikennettä, kuoppia ja maanvyörymiä.

Monet vuoristokylät ovat myös hyvin mäkisiä. Kauppareissulla tulee helposti käveltyä Ounasvaaran kokoinen mäki.

Maanvyöryt ja avohakkuut

Vuoristoteillä törmää tasaisin väliajoin maanvyörymiin. Välillä tie näyttää siltä kuin jättiläinen olisi puraissut asfaltista palasen. Isosta aukosta tiessä ja jyrkästä rinteestä sen vieressä ei välttämättä varoiteta mitenkään.

Maa- ja mutavyöryt johtuvat rankkasateista ja tulvista, joita on ilmastonmuutoksen myötä yhä enemmän.

Avohakkuilta ei voi välttyä täälläkään. Hakkuumäärät ovat räjähtäneet vuoden 2016 rauhansopimuksen jälkeen. Aiemmin kapinallisjärjestö Farc piti hallussaan laajoja alueita ja kontrolloi metsähakkuita. Sittemmin metsää on kaadettu mm. laidunmaiksi. Vuorten rinteillä näkeekin paljon lehmiä.

Perääni ei huudella

Latinalaisen Amerikan maat tunnetaan yleisesti machokulttuuristaan. Olen ollut hieman yllättynyt, että kukaan ei ole huudellut perääni, vaikka erotun vaaleana naisena joukosta.

Se voi johtua siitä, että liikun Ilkan kanssa eli olen varattu. Tai siitä, että en ole enää hehkeä kaksikymppinen.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.