Nopeammin, helpommin, vaivattomammin

Minulla on ollut kesälukemisena verbaalivirtuoosi Kari Hotakaisen Klassikko. Kirjaston hyllystä kirjaan poimiessani minulla ei ollut aavistustakaan, että kirjan hykerryttävän hauskassa tarinassa einesruoka saa varsin suuren painoarvon. Hotakainen kuvaa vatsa- ja poskilihakset kipeiksi saavilla sanankäänteillä einesruuan vaikutusta jokaiseen meissä yksilönä kuin yhteiskuntaan laajemminkin.

Listaan seuraavassa – Hotakaisen kursivoiduilla siteerauksilla höystettynä – seitsemän syytä, miksi einesruoka ei ehkä ole paras vaihtoehto jokapäiväiseen ruokailuun.

 

1. Ravinneköyhyys

Hihnalta tullut iso lihapiirakka, tuo pesäpalloräpylän näköinen tilateos muhii vatsalaukussa, nostaa kitkerää jälkimakua kurkkuun, ei suostu sulamaan, tekee laukkuun pienen yksiön, viihtyy hyvin ja pitkään, ei pidä mitään kiirettä, ja mikä olennaisinta: ei luovuta ainesosistaan mitään todellista ravintoa kantajalleen.

Einesruoka on yksi syy siihen miksi olemme ylensyöneitä mutta aliravittuja. Se on vatsantäytettä (tosin varsin lyhytaikaista sellaista, katso kohta 5), jota elimistö ei tunnista eikä siksi osaa hyödyntää. Se on vähän sama asia, jos dieselauton tankkaa bensalla.

2. Aivosumu

Kartio ähisi, mörähteli, kirosi, huokaili ja samaan aikaan maan elintarviketeollisuus esitteli lehdistölle kuluva vuoden tulostaan eräässä neuvotteluhuoneessa Helsingin keskustassa. Päättäjät tietävät, ettei höttömoskan syöjistä ole vastustamaan mitään , vaan he kadottavat voimansa.

Moni ei tule ajatelleeksi sitä, että sillä mitä suuhumme laitamme, on valtava merkitys myös aivojemme toiminnalle. Ja nyt en tarkoita vain verensokerin laskusta johtuvaa nälkäkiukkua. Suolistossamme, jonne suuhun lappamamme ruoka päätyy, on samoja välittäjäaineita kuin aivoissa ja ne keskustelevat keskenään. Myös mielihyvähormoni serotoniinista suurin osa syntyy suolistossa. Tuttu mainoslause pitää hyvin paikkansa: hyvä ruoka, parempi mieli. Ironista on se, että mainoslauseella markkinoidaan valmisruokaa.

Mitä elintarviketeollisuuteen tulee, joka kerta kaupassa käydessämme annamme äänemme joko sen puolesta tai sitä vastaan. Jokainen meistä voi kriittisenä kuluttajana vaikuttaa. Jos einesruokia ei ostettaisi, ei niitä myöskään niin paljon valmistettaisi.

3. Vatsanväänteet

Viimeksi Kartio oli ulostanut neljä päivää sitten, hän muisti sen tarkasti, sillä siihen hetkeen liittyi niin paljon onnellisia ja vapauttavia muistoja. Yleensä hän sai istua pöntöllä puoli tuntia, ja hikisen uurastuksen tuloksena veteen plimahti peukalonpään kokoinen nokare, niin tiukka oli yrittäjän vatsa väärän ruoan jäljiltä.

Ravinneköyhyyden lisäksi einesruoka on kuituköyhää, mistä syystä seurauksena on usein ummetus. Vatsan pitäisi toimia kerran joka päivä, ei kerran viikossa.

4. Ennenaikainen vanheneminen

Höttömoskan syöjät muistuttavat jo vähän yli 40-vuotiaina raihnaisia varhaiseläkeläisiä, joita he ovatkin. He ovat jo 20 vuotta ottaneet vatsallaan vastaan vihollisen hyökkäyksiä, ja nyt noiden tuhansien taisteluiden jäljet alkavat näkyä ihossa, silmän alusissa, kävelytyylissä ja puheessa, joka on kärsimätöntä ja hakkaavaa ja haisee päiväksi lihapiirakkapaperin uumeniin unohtuneelta kurkkusalaatilta.

On ristiriitaista, että nuorekkuus on muodissa, mutta samalla lapioimme suuhumme apetta, joka vanhentaa. Einesruoka on kuollutta ruokaa, kuinka se voisi uudistaa solujamme?

5. Tyhjiä kaloreita

Pitsojen kanssa hän oli nauttinut Valion hedelmäpommijogurtin. Se on kahden desin törppö, johon on laitettu seitsemän sokeripalaa, neljä aprikoosin palasta, diakuva mansikasta ja hyhmäksi hapatettua maitoa. Jo puoli 11 tuli nälkä. Se tuli äkkiarvaamatta, aivan kuin joku olisi käynyt hakemassa vatsanpohjalta kaiken sinne illalla viedyn tavaran.

En ole kiinnostunut kaloreista, enkä varsinkaan tyhjistä kaloreista, joita einesruuat ovat täynnä. Koska eineksissä ei ole mitään, mitä elimistö tunnistaa, huutaa se jo kohta taas uutta vatsantäytettä samalla kun höttömoska varastoituu rasvaksi. Sokeri, lisäaineet ja vääränlaiset rasvat vääristävät myös aivokemian. Luulemme olevamme nälkäisiä, vaikka navan ympärys on täynnä vararavintoa.

6. Liitännäissairaudet

Peltivatsa on aikapommi. Ennen pitkää katkeaa verisuoni, pinna tai tuulettajan hihna. Ihmiseen ei voi tunkea loputtomiin lisäaineita, elintarvikeväriä, huonoista raaka-aineista mössättyjä, valmisruoan tai välipalan niemellä kulkevia viritelmiä. Ennen pitkää peltivatsa ruostuu, sen seinämiin tulee halkeamia ja lopulta vatsa hapertuu, ei jaksa palvella isäntäänsä ja muuttuu pieniä tikareita syökseväksi kammioksi, jonne ei voi laittaa kuin lämpimiä ajatuksia ja perunavelliä.

Satunnaisena hätävararuokana einekset eivät varmasti ketään tapa, mutta jos päivittäinen ruokailu perustuu valmisruokiin, elimistö happamoituu ja jää vaille elintärkeitä ravinteita. Einesruuat ovat omiaan lisäämään myös matala-asteista tulehdusta , joka on monien kroonisten sairauksien, kuten kakkostyypin diabeteksen, taustalla.

7. Hotkiminen

Marjapiirakka ja lihariisipasteijan yhteinen laskettu aika oli 2 minuuttia 16 sekuntia. Päälle kuuma kahvi puolessa minuutissa ja kuuden minuutin kuluttua oli jo polttanut äkäisen tupakan tuhovimmansa kunniaksi.

Einesruoka, valmisruoka, pikaruoka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta ne kaikki sisältävät saman piiloviestin: nopeammin, helpommin, vaivattomammin. Hotkiessa aivot eivät ehdi rekisteröidä sen paremmin ruuan makua kuin kylläisyyttä. Kysymys kuuluu, minne ihmeeseen meillä on kiire? Seuraavaan elämään?

Jos tykkäsit, jaa myös kavereillesi!

    Ei vielä kommentteja

    Jätä kommenttisi

    Viesti