Papaijaa Cartagenassa
Karibianmeren kostea kuumuus lävähtää kasvoilleni kuin saunan jälkilämpö. Jalkani ovat 18 tunnin lennon jälkeen turvoksissa. En millään jaksaisi kinata taksinkuljettajan kanssa hinnasta. Tiedän, mitä kyydin pitäisi maksaa ja tingin hinnan sopivaksi.
Nuori salskea mies on meitä vastassa Casa Veranitossa, josta olemme varanneet huoneen kolmeksi yöksi. Juanito tempaisee parikymmenkiloiset pyörälaatikot kainaloonsa ja taiteilee ne kapeita portaita pitkin yläkerran huoneistoon kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään.
Dar papaya kuten kolumbialaisittain sanotaan.
Juanito
Kysymme onko lähistöllä ravintolaa.
”Lähtekää mukaani, niin näytän”, Juanito ehdottaa. Siitä ei ole mitään vaivaa, sillä hän on joka tapauksessa menossa kuntosalille, jossa hän epäilemättä ahkerasti käy.
”Täällä ei ole vaarallista mutta omaa tyhmyyttään ei kannata asettaa itseään ongelmiin tai ”dar papaya” kuten kolumbialaisittain sanotaan.” Ensimmäinen espanjan tuntini on varsin hyödyllinen.
Kahvia ja kirkonmenoja
Kadun varren myyntikojut ovat kuin Prisma pienoiskoossa. Myynnissä on kaikkea vanupuikoista lukkoihin, paristoista maskeihin, aurinkolaseista ja muovisista leluista vesipulloihin ja arpoihin.
Hedelmäkojujen tarjonnasta tunnistan papaijan, ananaksen, limen ja kookospähkinän. Monta värikästä hedelmää jää vielä opittavaksi. Taltutamme jo aamupäivällä kolmeenkymmeneen asteeseen nousevan helteen aikaan saaman janon kookosvedellä, jota imemme pillillä suoraan pähkinän kylkeen tehdystä reiästä.
Cartagenan vanha kaupunki on täynnä amerikkalaisia turisteja. Mielemme tekee kahvia, mutta ei suinkaan Nescafeta, jota meille eräässä kuppilassa tarjotaan. Etsimme kahvilan, jossa saamme kokonaisista pavuista paahdettua kolumbialaista kahvia. Olemmehan yhdessä maailman suurimmista kahvintuottajamaista.
Getsemani lienee Cartagenan värikkäin kaupunginosa. Kapeiden kujien kiviseiniä täyttävät värikkäät muraalit ja kivijalkapuotien edustat täyttyvät tauluista, jollaisen voisi ostaa kotiinkin kaamosta karkottamaan. Amerikkalaiseläkeläiset vaihtuvat reppureissaajiin.
Plaza de la Trinidad -aukion laidalla olevasta kirkosta kuuluu musiikkia. Menemme hellettä pakoon kirkon penkkiin. Espanjan oppituntini jatkuu hieman hengellisemmän sanoman muodossa. Katolisen papin kädet viuhuvat villisti saarnan tahdissa. Välillä lauletaan akustisen kitaran säestyksellä. Ei ollut Liperin joulukirkossa yhtä vauhdikasta menoa.
Paluumatkalla majapaikkaamme törmäämme Juanitoon, joka on tulossa mistäpä muualtakaan kuin salilta. Selitys kaksi kertaa päivässä seitsemänä päivässä viikossa treenaamiseen löytyy miehen toisesta työstä valokuvamallina.
Kiipeämme majatalomme katolle ja syömme papaijan.
Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa ja Tiktokissa!
// Luehan nämäkin //
