Pallea kohoaa ja laskee kuin mäntä syvähengityksen tahdissa. Hengittelijä, joogimaisen ulkomuodon omaava mies, jolla on yllään pelkät uimahousut, istuu hiekalla risti-istunnassa, eikä anna muiden rannalla olijoiden ja muutaman kymmenen metrin päässä ohi kiitävän aamuruuhkan pauhun häiritä keskittymistä.

Puoli kahdeksan aikaan aamulla Copacabanalla, Rio de Janeiron – ja ehkä koko maailman – kuuluisimmalla hiekkarannalla on täysi huiske päällä. Yhtäällä ryhmäliikuntatuntilaiset tekevät vatsalihaksia, toisaalla personal trainer korjaa asiakkaansa punnerrusasentoa. On kävelijöitä, hölkkääjiä ja rivakammin juoksijoita. Ranta on siisti, roskia ei ole.

Metriset vaahtopäät iskeytyvät rantaan. Niiden takana vesi on seesteisempää ja siksi soveliaampaa uintiin. Atlantin aallot ovat kuitenkin arvaamattomia, joten pitkän matkan uimareita tarkkailee useampi vahti sup-laudan päällä seisoen.

cobacabana sopii joogaan
pyöräilyä cobacabanalla

Copacabanan kalatorilla

Rantahiekka rajautuu pyörätiehen, jossa suihkii menemään kaupunkipyörällä nautiskelijoita, tiukat trikoot jalassa treenaavia kilpapyöräilijöitä ja pyöräkärryjä, jotka kuljettavat tavaraa paikasta toiseen.

Sähköpyöräilijät ristin hiljaisiksi hirviöiksi. Heidän menopelinsä on polkupyöräksi naamioitus mopo, jonka selässä istutaan, mutta ei lainkaan poljeta. He puikkelehtivat hirveää vauhtia, mutta äänettömästi muiden kevyen liikenteen kulkijoiden hihoja hipoen.

Rantaviivaa seurailevaa pyörätietä jatkuu kymmeniä kilometrejä Rion eteläpuolelle. Vuonna 2016, vain pari kuukautta pyörätien valmistuksen jälkeen iso aalto haukkasi siitä palasen vieden kahden ihmisen hengen.

Kävelen paljain jaloin pehmeällä rantahiekalla. Se tuntuu hyvältä, kuin hieronnalta jalkapohjilleni, joiden  jokainen lihas tuntuu olevan jumissa kovapohjaisten pyöräilykenkien ja 17 000 kilometrin polkemisen jälkeen.

Kävelen Ilkan ja ystävämme Yanniksen kanssa neljän kilometrin mittaisen Copacabanan eteläpäässä olevalle kalatorille. Kalatiskillä makaa ainakin kymmentä erilaista kalaa, joista yhden arvelen olevan sardiini. Muita en tunnista.

Kalatorin kylmäketju ei katkea, koska sitä ei ole. Pelkoa pilaantumisesta ei kuitenkaan ole, sillä kalatiski on yleensä tyhjä aamukahdeksaan mennessä. Vastakalastetut kalat ovat erityisesti ravintoloitsijoiden suosiossa, jotka hakevat kalatorilta raaka-aineet ja kiikuttavat ne omiin kylmätiloihinsa.

Yannis ostaa viisi pientä kalaa ja yhden mustekalan. Kalatorin palveluun kuuluu kalojen puhdistus ja fileointi. Kaloja puhdistavat miehet eivät turaa tylsillä veitsillä vaan terottavat ne hieomakivellä lähes jokaisen kalan jälkeen.

Pienet kalat söisimme lounaaksi. Mustekala menisi pariksi päiväksi pakastimeen pehmenemään, jolloin sen lihasta tulee mureampaa.

kalatori cobacabana
personal training cobacabana

Treenit rannalla

Palaamme rannalle illalla. Pääsemme mukaan ystäviemme potkunyrkkeilytunnille. Vaikka kuudelta on jo pimeä, on lämmin, reilut +20 astetta. Kaltaiselleni ulkoilmaihmiselle treenaaminen ulkona hikisen salin sijaan sopii vallan hyvin.

Hartiani ja reiteni ovat jo valmiiksi jumissa, joten odotan tuntia hieman kauhulla. Ohjaajamme Kerolaine aloittaa tunnin haaraperushyppelyllä ja viivajuoksulla edestakaisin pitkin rantaa. Ilmanyrkkeilyjen, punnerrusten, lankutusten ja vatsalihasliikkeiden jälkeen pääsemme itse asiaan.

Viuhdon nyrkkeilyhanskoillani ilmaa kuin hätistelisin hyttysiä. Kerolaine tsemppaa tiukempaan tykitykseen ja sparraa iskujani kärsivällisesti. Veri alkaa kiertää hartioissa.

Samalla kun valutamme hikeä treenisessiossamme, toisaalla pariskunta istuu vesirajassa syöden pitsaa. Nuori mies kiikuttaa kädessään keltaoranssia drinkkiä ja varoo läikyttämästä sitä yli kävellessään pehmeällä hiekalla. Rantaravintoloista kantautuu lattarirytmejä.

Nyrkkeilytunnin lopuksi pulahdamme uimassa. Paluumatkalla käymme kaupassa. Leipätiskillä hyvin toimeentulevat brasilialaiset miettivät ostaisivatko hapanjuurileipänsä siemenillä vain ilman, Kaupan ulkopuolella vähäosaiset kääntävät kylkeään pahvilaatikkopatjoillaan. Brasilia on yksi maailman suurimmista ruuantuottajista, mutta elintasokuilu rikkaiden ja köyhien välillä on (k)ammottava.

Ennen kuin hyppäämme hissillä ylös yhdeksänteen kerrokseen ystäviemme luo, huuhdomme hiekkaiset jalkamme ja sandaalimme alakerrassa hanan alla. Samanlainen jalkojenpesupaikka on kuulemma Copacabanan jokaisessa kerrostalossa. Ylös asuinkerroksiin ei ole menemistä kuin hiekattomin jaloin. 

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.