Omaa tyhmyyttänihän se on, että olen viettänyt pari päivää vatsataudissa.

Kauppareissulla Guamossa kadunvarren kauppiaalla oli myynnissä chichaa, maissista valmistettua perinteistä fermentoitua juomaa.

Koska olen suuri kombuchan ja uusien makujen ystävä, pitihän sitä maistaa. Hyvvee ja pahhoo yhtä aekoo, sanoisi savolainen. Vatsani mielestä enemmän jälkimmäistä. Lopputulosta ei tarvinne tarkemmin kuvata.

Fermentointi tekee ruoista ja juomista ravinteikkaampia, mutta vaatii äärimmäisen hyvää hygieenisyyttä. En tiedä missä sammiossa tämä paksulta oluelta maistunut juoma oli käynyt. Olemme syöneet katuruokaa tähänkin asti, mutta vain hyvin kypsennettyä sellaista.

Nyt kun vielä elvyn koettelemuksesta ja pystyn jo syömäänkin, kerron sanasen millaisia makuelämyksiä olemme täällä saaneet.

Herkulliset hedelmät

Suomessa syön enemmän marjoja kuin hedelmiä. Täällä taas vedämme harva se päivä hedelmäöverit.

Jo pelkkä banaani maistuu paremmalta kuin Suomessa. (Kolumbialaisia banaaneja tuodaan muuten Suomeenkin). Puhumattakaan ananaksesta, mangosta, papaijasta, passionhedelmästä ja monesta muusta meille eksoottisesta hedelmästä.

Samalla hinnalla kun Suomessa saa ostettua yhden raa’an mangon, saa täällä kassillisen maukkaita hedelmiä.

Suuri rakkauteni on kookospähkinä. Kookosvettä parempaa nesteyttäjää ei olekaan. Kerran törmäsimme hunajakauppiaaseen, joka möi lisäksi kookospähkinöitä. Kookosvesi hunajalla ryyditettynä on parasta energiajuomaa ikinä.

kolumbialaisia hedelmiä
kookosvettä

Aamiaiseksi keittoa

Välillä ostamme aamiaistarpeet – hedelmiä, jogurttia, mysliä ja pähkinöitä– kaupasta, välillä käymme ravintolassa aamiaisella. Useimmiten ravintola on halvempi vaihtoehto.

Perinteinen aamiainen sisältää keiton, jossa on tuhti lihapala, munakasta, maissijauhosta valmistettua arepa-leipää, tuorepuristetun appelsiinimehun ja kahvia.

Kahvi pitää muistaa pyytää ilman sokeria, sillä sillä ruokalusikallinen per kuppi tuntuu olevan täällä oletusasetus.

Vuorille ostimme mukaan kaurahiutaleita ja keitimme niistä aamulla kaurapuuron. Se lämmitti mukavasti, sillä yli 3000 metrin korkeudessa aurinkoinenkin aamu on kolea ja lämpötila lähellä nollaa.

Lounas parilla eurolla

Hyvin tyypillinen lounas koostuu keitosta, pääruokalautasesta ja lasillisesta tuoremehua. Kalleimmillaankin se on maksanut vain 3,50 euroa.

Keitot ovat todella maukkaita, sillä niissä on mukana kalojen ruodot ja lihojen luut, jotka tuovat liemeen erinomaista makua.

Pääruokalautasella on yleensä salaattia, riisiä, paistettu keittobanaani (patacón) sekä lihaa, kalaa tai kanaa. Joskus myös papuja. Karibian rannikolla söimme erinomaisia kalaruokia.

Keittobanaani on lempparini. Se muistuttaa ulkoisesti banaania, mutta on isompi, kulmikkaampi ja sisältä jauhoisempi. Se pitääkin kypsentää hyvin.

Retkipyörälijöiden hostellissa, Casa de Ciclista Medellinissä kolumbialainen Karen (joka tekee pyörämatkaa poikaystävänsä Davidin ja kahden koiran Teon ja Roman kanssa) opetti minulle kuinka keittobanaanista saa herkullista ruokaa.

Olen ihastunut myös yucaan, joka muistuttaa vähän bataattia ja jota käytetään kuin perunaa. Paitsi että se on mielestäni paljon maukkaampaa kuin peruna. Yuca-pohjainen pizza se vasta herkkua olikin!

kolumbialainen keittiö

Kasvisruokaa pitää metsästää

Kolumbialaisesta ruokakaupasta ei löydä vegehyllyä ja kasvisravintoloitakin on pitänyt varta vasten hakea.

Yhden sellaisen löysimme Monteríasta kalliilta asuinalueelta, jossa talot oli aidattu piikkilangalla. Manizalesissa kasvisruokaravintola löytyi kaupungin keskustasta. Se täyttyi heti avaamisen jälkeen. Libanon kasvisravintolasta kävimme nappaamassa aamiaiseksi vihersmoothiet.

Suuremmissa kaupungeissa on varmasti hyvä kasvisruokatarjonta, mutta koska liikumme enemmän maaseudulla, on tyytyminen siihen, mitä on saatavilla.

Ruokamatka jatkukoon! Seuraavaa ripulia odotellessa.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.