Olemme pyöräilleet Virossa ja halki muiden Baltian maiden. Vääntäneet kampiakselia Pyreneiden ja Tatran vuoristoissa. Kivunneet ylös loputtoman pitkiä mäkiä ja viilettäneet niitä alas Georgiassa, Armeniassa, Bulgariassa ja Skotlannissa. Nousseet pyörän selästä lounaalle paikallisen perheen olohuoneeseen Syyriassa. Kesällä 2020 tutustuimme oman kotimaamme länsirannikon viehättäviin suomenruotsalaisiin kaupunkeihin, kun pyöräilimme Oulusta Turkuun.

Vaikka kohteet ovat vaihdelleet, yhdistää kaikkia pyörämatkojamme yksi tekijä: vapaus.

Suurin vapauden tunne syntyy siitä, että kaikki mitä päivittäisessä elämässä tarvitsee, mahtuu pyörän etu- ja takatarakkaan kiinnitettyihin pyörälaukkuihin. Vaatteet, hygieniatarvikkeet, ruoka ja juoma, ruuanvalmistusvälineet, jumppakuminauha sekä makuupussi, makuualusta ja teltta majoittumista varten. Kolmeen laukkuun mahtuu itse asiassa varsin paljon tavaraa. Mutta jos tavaramäärän suhteuttaa siihen määrään tavaraa, joka meillä ja monella muulla suomalaisella on kodissaan, on se hyvin pieni. Pyörämatkailija konmarittaa luonnostaan.

Yksinkertaista, selkeää, kiireetöntä elämää

Tavaran vähyys tekee elämästä yksinkertaisempaa, selkeämpää ja kiireettömämpää. Aina reissun aluksi tavarat hakevat paikkaansa. Parissa päivässä oppii kuitenkin muistamaan mistä hammasharja tai lusikka löytyy. Kun mukana kulkeva omaisuus on pieni ja suurimman osan päivästä viettää ulkona, tulee ajatuksesta kirkas. Ja vaikka kohdalle ei sattuisi terävin päivä, ei mukanaan kanssa joutavia murheita. 

Pyöräillessä ei ole sidottu aikatauluihin. Poljemme niin pitkään kuin huvittaa. Jos ei huvita, pidämme välipäivän ja lepäämme tai käymme välillä patikoimassa. Päivän pituus toki rajoittaa polkemista varsinkin maissa, joissa ei ole turvallista liikkua ulkona pimeän aikaan. Suomen valoisassa kesässä kellonajalla ei ole väliä.

Pyörällä matka etenee nopeammin kuin kävellen, mutta hitaammin kuin autolla tai junalla. Maisema vaihtuu, mutta sitä ehtii aistia eri tavalla kuin jos ympärillä on peltikuori. Pyöräillessä aistit ovat avoinna. Tuuli hivelee poskipäitä, sade sumentaa ajolasit, juomapullon mehu kostuttaa kielen, tien varren elämä kantautuu korviin ja nenään. Tangon takana aistit ovat avoinne, maailman näkee kirkkaammin ja tarkemmin.

Pyörämatkalla liikunta tulee luonnostaan ilman erillistä iltalenkkiä. Innostuneimmankin pyöräilijän on kuitenkin syytä välillä pitää lepopäiviä ja palautua.

Pyörämatkalla perille pääsyä tärkeämpää on matkan teko. Kun matkan tekoon näkee vaivaa, tuntuu myös perille pääsy arvokkaammalta ja ansaitummalta. Pitkällä pyörämatkalla ehtii tehdä matkan itseen. Kuinka reagoin, kun kohtaan vastoinkäymisiä, olen väsynyt tai kohdalle tulee jotain uutta ja ennen kokematonta?

PS. Jos haluat kuulla ensimmäisten joukossa viimeisimmät kuulumisemme, tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi. Saatan kirjoitella sinne sisäpiirin tietoa, mitä et löydä mistään muualta 🙂