Ainahan se on pyöräilijällä mielessä, ruoka. Japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin sushia. 

Saan Instagramissa viestin. ”Pitäs varmaan tulla Japaniin lomalle muutamaksi kuukaudeksi, niin tulis automaattinen automaattinen laihis!” Postaamani ruokakuvat eivät selvästikään ole herauttaneet vettä kaikkien kielille.

Japanilainen ruoka toden totta eroaa melkoisesti suomalaisesta, tai siitä, mitä söimme Etelä-Amerikassa. Japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin sushia, jota emme itse asiassa ole paljon syöneetkään.

Riisipalleroita ja sobanuudeleita

Yövymme pääasiallisesti teltassa. Telttailuolosuhteissa tuorepuuro on kaikkein helpoin, ravitsevin ja täyttävin aamiainen. Se ei ole tyypillinen japanilainen aamiainen, mutta sopii meille.

Olen ollut jopa hieman yllättynyt, että kaurahiutaleita löytyy joka kaupasta. Sekoitan ne veteen ja jogurttiin, sekaan banaania, seesaminsiemeniä, pähkinöitä ja säilykehedelmiä tai mustikkahilloa. Juomaksi porkkanamehua ja kylmää kahvia. Kyllä, luit oikein. Sää on ollut niin lämmin koko alkumatkan ajan, että olemme tottuneet juomaan kahvin kylmänä.

Kun aamupalan on syönyt jo kuuden puoli seitsemän aikaan, tekee yhdeksältä jo mieli riisipalleroa, onigiria. Onigiri on riisistä valmistettu japanilainen välipala, jota myydään kaikissa kaupoissa. Yksinkertaisimmillaan sen suolatusta riisistä valmistettu soikea pallero. Mutta siinä voi olla täytteenä esimerkiksi lohta, mätiä tai kanaa. Onigiri voi olla myös kolmionmuotoinen ja merilevällä päällystetty. Oma suosikkini on onigiri, joka on valmistettu friteeratusta riisistä ja täytteenä on inkivääriä.  

Lounaaksi syömme useimmiten keittoa. Olen erityisen ihastunut sobanuudeleihin, jotka on valmistettu tattarista. Sulavaa ja ravitsevaa. Isossa kulhossa on  nuudeleiden lisäksi paljon maukasta lientä, vihanneksia, sieniä tai vehnäjauhoseoksessa friteerattua katkaraputempuraa. Sobanuudeliravintolassa lähes joka pöydässä ryystetään. Se on aivan sallittua, jopa suositeltavaa sobaa syödessä. Keiton jälkeen juodaan kupillinen sobanuudeleiden keitinlientä, joka tuodaan pöytää pienessä pannussa.

Japanilainen ruoka on myös tuttuja aineksia

Kun ensimmäisen kerran menin ruokakauppaan, olin kauhuissani. Mitä täältä voi ostaa, kun ei ymmärrä pakkauksista mitään? Sittemmin kännykän käännösohjelma on ollut suurena apuna tuoteselosteiden tavaamisessa.

Kaikkein tutuimmat raaka-aineet löytyvät vihannesosastolta. Keräkaali on vakio-ostoksemme. Parasta on se, että pyöräilijän ei tarvitse ostaa kokonaista kaalia kannettavakseen, vaan tarjolla on myös puolikkaita tai jopa neljäsosakaaleja.

Ruokaisaan kaalisalaattiin laitan myös ison pakkauksen ituja, papuja, merilevää ja seesaminsiemenkastiketta.

Toinen vakioruokamme on pasta, jota on helppo varioida erilaisilla valmiskastikkeilla, pinaatilla tai tofulla, joka on täällä Suomeen verrattuna pilahalpaa.

En siis osaa kokata japanilaista ruokaa, mutta pyrin laittamaan ruokaan mukaan pientä japanilaista twistiä. 

Eräällä leirintäalueella saimme japanilaisen alkupalan, kun samassa keittokatoksessa kokannut tokiolaismies toi meille pieniä vihreitä kääröjä, misoa shisolla. Miso on soijapavuista fermentoitua paksua tahnaa. Shiso on yrtti, jonka lehti muistuttaa  nokkosta, mutta maku vivahtaa minttuun. Sitä kutsutaankin Japanin mintuksi.

Ilkka huolehtii ostoskärryn herkuista ja jälkiruuista. Yksi suosikeistamme on makealla paputahnalla täytetty pulla. Ja aina kun kohdalle sattuu matchajäätelöä, en siitä kieltäydy. Matcha on hienoksi jauhettua vihreää teetä, josta valmistetaan teen ja jäätelön lisäksi monenlaisia herkkuja kuten suklaata ja makeisia.

Parasta pyöräilyssä on se, että saa syödä niin paljon kuin haluaa. Siitä huolimatta vatsaa saattaa yöllä kurnia. Sitä varten meillä on aina ruokakassissa banaania tai snackejä. Eräänä yönä kassissa ei ollut kuin seesaminsiemeniä. Niitä jätystäessä olo oli kuin linnulla. 

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.