”Kaksi pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin.” Tämä lastenlaulu tulee mieleeni, kun tien laitaa tallustaa kaksi ei niin kovinkaan pientä elefanttia selässään länsimaisia turisteja. Laulussa matkaa kuvataan hauskaksi ja mukaan pyydetään mukaan yksi uusi toveri. Tässä tosielämän elefanttisaagassa kolmas elefantti kyhjöttää aitauksessa tien varressa.

Thaimaassa elefantteihin törmää kaikkialla. Ei niitä nyt alvariinsa kaduilla vastaan juokse, mutta tämä voimaa ja viisautta symboloiva eläin on hahmona koriste-esineissä, seinämaalauksissa, portinpielissä, pehmoleluissa ja astioissa. Temppeleiden edustoilla on luonnollisen kokoisia elefanttipatsaita. Olenpa nähnyt myös elefantin muotoon leikatun pensaan.

Eläviä elefantteja olisi nähtävillä suojelualueilla, joista monia mainostetaan ekomatkailukohteina. Valitettavasti moneen näistä ”suojelukohteista” liittyy eettisiä kysymyksiä eläinten hyvinvointiin ja kaupalliseen hyötykäyttöön liittyen.

Vastuullisia toimijoitakin ehkä löytyisi, mutta itse en ole kiinnostunut ratsastamaan elefantilla tai katsomaan näytöstä, jossa elefantit on laitettu tekemään temppuja, jotka eivät ole millään tavalla elefanttien luontaista käytöstä luontaisessa elinympäristössä.

Elefantti on pyhä eläin Thaimaassa.

Kahvilla teräsleidin kanssa

Pohjois-Thaimaan suurimmassa kaupungissa Chiang Maissa majoitumme viehättävään majataloon, jonka huone tuntuu enemmän kodilta kuin hotellilta. Majatalon aulassa tapaamme yhdysvaltalaisen Maryn, joka on ihastunut kaupunkiin niin, että on siellä jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa hän on vuokrannut majatalon kattohuoneiston kolmeksi kuukaudeksi ja aikoo opiskella thain kieltä.

Joka aamu hän kävelee kuusi kierrosta lähipuistossa, käy temppelissä ja istahtaa tämän jälkeen vakiokuppilaansa kahville. Mary aikoo matkustaa parin viikon päästä Bangladeshiin ystävänsä luo ja palata takaisin Bangkokista Chiang Maihin yöjunan istumapaikalla. Rouvalla on ikää 82 vuotta. Siinä on esimerkkiä meille nuoremmille, että koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella uusia asioita tai matkustaa kovalla puupenkillä.

Maryn vakiokahvilassa on erinomaista kahvia niin kuin yleisesti ottaen joka paikassa Pohjois-Thaimaassa. Monesta maailman suurimmista kahvintuottajamaista kuten esimerkiksi Kolumbiasta tai Guatemalasta ei ole helppoa löytää hyvää kahvia, koska lähes kaikki laatukahvi menee vientiin.

Thaimaassa on toisin. Suurin osa kahvipavuista jää maan rajojen sisäpuolelle. Ei ole lainkaan harvinaista, että pienessä kyläpahasessa on kahvila, josta saa kupillisen thaimaalaisen pienpaahtimon pavuista valmistettua cappuchinoa.

Suorin vaan ei nopein reitti

Tapaamme Chiang Maissa myös suomalaisystävämme, joka työskenteli aiemmin Myanmarissa, mutta joutui Thaimaan naapurimaan levottomuuksien vuoksi muuttamaan rauhallisemmille kulmille. Hän suosittelee meille Chiang Maista Chiang Raihin reittiä, jolla välttäisimme kovan liikenteen ja saisimme samalla nauttia pohjois-Thaimaan parhaista paloista.

Moottoripyörällä samoja teitä ajellut ystävämme ei ehkä ole huomannut, että muutama mäki on jyrkkyydeltään jopa 16 prosenttia. Se on niin jyrkkä, että joudumme työntämään pyörää mäen päälle.

Loppumatkasta oikaisemme tietä, jota paikalliset eivät suosittele meitä ajamaan. Itse pähkäilemme, että jos tietä pitkin ajetaan mopolla, on sen oltava polkupyörälläkin ajettavissa. Olemme oikeassa. Kuoppainen hiekkatie on kuin luotu gravelpyöräilyyn.

Pyörämatkailussa useimmiten vaarallisinta on liikenne. Harvoin kuitenkaan syrjäisellä hiekkatiellä. Ilkka onnistuu kuitenkin ajamaan kolarin kurvin takaa ilmestyvän mopon kanssa. Siitä onneksi selvitään vinoon vääntyneellä pullotelineellä.

Mäkinen hiekkatie kuluttaa enemmän energiaa kuin tasainen asfalttipyöräily. Pysähdymme ostamaan eräässä pienessä kylässä ruokapuotia pitävältä rouvalta friteerattuja banaaneja. Hän lykkää mukaamme myös tuoreita hedelmiä. Rouvan äiti punoo pajuntapaisesta kasvista narua. Vaikka yhteistä kieltä ei juuri ole, tunnemme itsemme tervetulleiksi. Khop khun kha, kiitos!

paikallisyhteisön tukemista

PS. Uusin kirjani, Keskiyön auringon kasvattamat – tarinoita Lapin luonnonantimista, jota olen matkan aikana viimeistellyt, ilmestyy 19.11.2025. Tilaa omasi jo ennakkoon alekoodilla TUIJA10!

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.