Kukkaruukkuuni et kuse!
Ikkunasta näkyy valtava Mirafloresin hautausmaa.
”Katsomme täältä päivittäin tulevaisuuteemme”, nauraa Clarita, Casa de Ciclista Trujillon, pyöräilijöille tarkoitetun majatalon emäntä.
Naurun seassa on kyyneleitä. Hautausmaalle haudattiin kolme vuotta sitten Claritan ja hänen miehensä Luchon 12-vuotias poika.
Kuulemme koko traagisen tarinan.
Lance oli lupaava kilpapyörälijän alku. Nimensä hän oli saanut yhdeltä maailman kuuluisimmista pyöräilijöistä, Lance Armstrongilta. Poika joutui pyörälenkillä ylinopeutta ajaneen autoilijan yliajamaksi. Lucho näyttää kännykältään videokuvaa, joka on otettu vain muutamia minuutteja ennen onnettomuutta.
Nyt loppuu sureminen!
Clarita
Perheen tytär on psykoterapeutti. Hänestä on ollut suuri apu perheen surutyössä.
”Nyt loppuu sureminen!” Clarita pomppaa ylös sohvalta ja laittaa kännykästään soimaan salsaa.
Löydän pian itseni tanssimasta talon isännän kanssa keskeltä olohuoneen lattiaa
Vieraita vuodesta 1985
Claritan ja Luchon kodin ovet ovat olleet auki pyöräilijöille vuodesta 1985. Pariskunnan nykyisessä ja edellisessä talossa on vieraillut yli 3000 pyöräilijää. Luku on kuulemma vieläkin suurempi, sillä kaikki eivät kirjoita nimeään vieraskirjaan.
Tämä on jo viides Casa, jossa vierailemme. Ne ovat kaikki olleet hyvin erilaisia. Yhdessä on tarjolla sänky, lakana ja huonosti toimiva wifi, toisessa telttapaikka mutta ei vessapaperia, kolmannessa yövytään puuvajassa ja peseydytään joessa, neljännessä omistaja lähettää vieraansa hotelliin ja maksaa laskun. Kaikkia yhdistää intohimo pyöräilyyn.
Trujilloon saapuessa pyörän mittari siirtyy uudelle tuhat luvulle. 4000 kilometrin jälkeen pyörämme tarvitsevat hieman suuremman huollon. Kysymme mihin pyöräkorjaamoon pyörämme kannattaisi viedä, mutta Lucho vaatii saada korjata ne itse. Emme kyseenalaista pyöräilyveteraanin ammattitaitoa.
Lucho on vielä 57-vuotiaanakin huippukunnossa. ”Vatsalihakseni ovat kuin kiveä”, hän kehuu.
Sunnuntaiaamuna mies rientää kilpailemaan. 50 kilometriä pyöräilyä lämmittelynä kisapaikalle, 80 kilometriä kilpavauhtista pyöräilyä ilman juomaa (mies oli pudottanut vesipullon alkumatkasta) ja loppuverryttelyä 50 kilometriä takaisin.
Kiviä laukussa ja virtsaa ruukussa
Kaiken kalorien kulutuksen jälkeen Lucho ei koske illallisella voilla voideltuun leipään, koska siinä on liikaa rasvaa. Hän tuskin malttaa syödä muutakaan, koska tarinoita pyöräilijöistä riittää.
Lucho kertoo, kuinka häntä on aina kiehtonut avaruus ja elämä muilla planeetoilla. Eräänä päivänä vieraaksi tuli pyöräilijä, joka kertoi työskentelevänsä NASAssa ja kutsui Luchon vierailulle.
Kuulemme myös japanilaisesta pyöräilijästä, jonka keräsi matkan varrelta mukaansa kiviä, yhden joka kylästä ja kaupungista. Grammaviilaajaksi ei tätä pyöräilijää voi haukkua.
Muuan belgialainen pyöräilijä asettui taloksi kolmeksi kuukaudeksi ja joi päivät pitkät sohvalla kaljaa. Kun talon emäntä huomautti asiasta, hän suuttui ja kusaisi rouvan kukkaruukkuun.
Perheen äiti kauhistui, mutta tytär otti homman haltuun. Hän marssi miehen luo ja antoi kaksi vaihtoehtoa: keräät kamppeesi ja häivyt kahden tunnin sisällä tai soitan poliisit.
”Nykyisin katsomme tarkkaan, ketä otamme kotiimme vieraaksi”.
Läpäisemme seulan. Peräämme ei soiteta poliiseja.
Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa ja Tiktokissa!
// Luehan nämäkin //
