Tervetulotoivotus on kostea. Saori nuolee hiekkaisia ja hikisiä jalkojani. Se hyppäisi mielellään kaulaankin, jos en toppuuttelisi. Se on Casa Jagerin, retkipyöräilijöille tarkoitetun majatalon, Casa de Ciclistan toinen vahtikoira. Talo on saanut nimensä Jagerilta, toiselta koiralta, joka ei välitä tulla rapsutetuksi.

Jager on matkannut isäntänsä Ferneyn pyörän kyydissä Kolumbian 27 departamentissa, jotka ovat vähän kuin maakuntia. Kaksikolta jäi käymättä viisi Amazonin sademetsäalueella olevaa departamenttia, koska niihin ei ole maantieyhteyttä.

Pyöräretki päättyi. Alun perin bogotalainen Ferney päätti tyydyttää intohimoa retkipyöräilyä kohtaan perustamalla majatalon, jossa pyöräretkeilijät voisivat levätä, tavata kanssapyörälijöitä ja jakaa kokemuksiaan pyöräily-yhteisön kesken.

casa jager

Telttailua lautalattialla

Saamme käteemme pinon kortteja, joihin Ferney on kirjoittanut majatalon säännöt.

Yläkertaan ei saa mennä kengät jalassa. Biojätteet kierrätetään. Kaasupullo on muistettava sulkea. Ötököihin, joita ei tunnista, ei kannata koskea. Miesten, jotka eivät kykene osumaan vessanpönttöön seisten, on parempi tehdä tarpeensa istualleen.

Pystytämme telttamme seinättömän majatalon yläkertaan lautalattialle. Ikuisen kesän Putumayossa ei ole niin justiinsa, jos talossa ei ole seiniä.

Teltan pystyttäminen katon alle tuntuu hullulta, mutta osoittautuu erittäin järkeväksi, sillä yöllä kaatosade rummuttaa talon peltikattoa. Salamat viuhuvat niin, että pelkään jonkun niistä osuvan telttaamme.

Kokateetä ja kaakaota

Aamulla Ferney tarjoaa meille kupilliset kokalehtiteetä, jolla on samanlainen piristävä vaikutus kuin kahvilla.

Sitten käymme päivän askareiden kimppuun: istuskelemme puisella penkillä, vaihdamme välillä asentoa, katselemme luontokirjoja ja kiikaroimme pihapuun punaista lintua.

Ferneyn kännykästä soi letkeitä latinorytmejä. Mies itse alkaa tekemään korua pienistä helmistä.

Lounaaksi valmistamme avokadoleipiä ja linssivihanneskeittoa. Olemme tuoneet kaikki ruuat mukanamme, sillä lähimpään kauppaan on viisi kilometriä, emmekä halua lähteä yhtään minnekään.

Paitsi uimaan.

Kävelemme ohi banaaniviljelmän. Polku kapenee ja muuttuu liejuisemmaksi. Otan tukea oksasta tehdystä kepistä. Varpaideni välistä tursuaa punertavaa savimaata.

”Puron vesi on yleensä kirkkaampaa, mutta runsaiden sateiden vuoksi siinä on mukana maa-ainesta”, Ferney kertoo.  

Minusta vesi näyttää maitokaakaolta. Ilkka pulahtaa uimaan. Itse tyydyn räpsimään valokuvia  – ja juomaan kaakaon mukista.

auringonlasku

Tarinoita tiikeristä

Iltakuudelta kiipeämme pihapiirin läheisyydessä olevalla jättimäiselle kivelle katsomaan auringonlaskua.

Kiveltä on upea näkymä ympäröivälle suojelualueelle. Rehevä pilvisademetsä ulottuu vihreän eri sävyjen mattona vastapäisten vuorten rinteille.

Ferney kertoo kuinka hän aivan äskettäin kuuli metsästä tiikerin karjuntaa. Tarkkaan ottaen kyseessä oli tiikerikissa, joka on tavallista tiikeriä paljon pienempi. Liekö ollut samainen karjuja, joka oli tappanut naapurikylän koiran.

Ferney näyttää kännykältään kuvia mitä eksoottisempien hämähäkkien, käärmeiden ja hyönteisten kuvia. Osa niistä on myrkyllisiä. Kaikki kuvat on otettu talon pihapiiristä tai lähimetsistä.

Kun valmistamme iltaruokaa kaasuhellalla, keittiön pöydällä kävelee ötökkä, jonka silmät loistavat kuin xenonlamput.

”Tuijalla taitaa jäädä ensi yönä käymättä vessassa”, Ilkka naurahtaa.

Onko vessapaperia?

”Sattuuko täällä olemaan vessapaperia?” hollantilainen Lara kysyy talon isännältä.

Kauppareissullamme muistimme ostaa runsaasti ruokaa ja pullon aquardienteä,  mutta sellainen välttämättömyys kuin vessapaperi jäi ostamatta.

Itse olen kaivellut kaikki taskunpohjat ja saanut kasaan muutaman arkillisen, joista en luovu mistään hinnasta. Ilkka kaivaa laukun pohjalta lentokoneesta mukaan jääneen käsipyyhkeen.

”En käytä vessapaperia”, Ferney sanoo ja kertoo kuinka selviää ilman. Hän käy aamulla tarpeellaan ja sen jälkeen heti suihkussa, jossa myös peppu puhdistuu.

Lara ja Ilkka seuraavat esimerkkiä. Itse taiteilen aamutoimet viimeisen vessapaperiarkin avulla.

Kirjoitamme vieraskirjaan kauniit kiitokset Ferneyn toiveiden mukaan suomeksi ja jatkamme matkaa kohti uusia seikkailuja.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.