”Näetkö? Tuolla näkyy joku tönö. Pidetään sen alla tauko!” Ilkka ulvoo kilpaa vastatuulen kanssa.

Olemme polkeneet pari kymmentä kilometriä suoraa tietä tasaisen tappavaa ylämäkeä keskellä aavikkoa paahtavan auringon alla. Varjot ovat olleet harvassa. Liikennemerkkien kapea varjokaistale tarjoaa suojaa lähinnä silakkafileelle.

Tönö osoittautuu muistomerkiksi muusikolle, joka on heittänyt henkensä tien päällä. Kahden bussipysäkin kokoisen katoksen takaseinä on vuorattu komean nuoren miehen kuvilla. Seinää reunustavat kukat.

Ventovieraan vainajan äärellä pysähtyminen tuntuu vähän hassulta, mutta ei ole kiellettyä. Kaksi penkkiä suorastaan kutsuu istahtamaan hetkeksi alas. Kunnioitan muusikkoa kuvittelemalla itseni hänen konserttiinsa.

Hyödynnän varjon myös siihen, että peitän pyöräilyhousujen ja sukkien välisen paljaan ihon virittämällä sääriini normaalisti päässä pidettävät bulat. Toiseen vihreän, toiseen punaisen. Odotan kuumeisesti soittoa trendilehdestä, kun he näkevät kuvani somessa.

Toisella vastaavanlaisella keitaalla aavikon keskellä kunnioitetaan rekkamiehen muistoa. Siitä merkkinä on mikäs muukaan kuin ison lelun kokoinen tankkiauto.

Kolmannella muistellaan hullu-Ericiä (Loco Eric). ”Hulluuden” syy jää meille tosin epäselväksi. Neljännellä muistomerkillä toivotetaan hyvää matkaa. Toivotus lienee niin vainajalle kuin meille maan päällä matkaa jatkaville.

Kerran pysähdymme tauolle sillan alle. Kun sen alla menevään putkeen ryömii sisään, tuntuu kuin kävelisi kylmiöön. Autiomaassa vastakohdat toden totta ovat suuret. Surullista tosin on se, että joskus putkissa on virrannut jokivesi. Nyt joenuoman kohdalla maa halkeilee kuin rasvausta vaille jäänyt kantapää.

hautamuistomerkki
käyttötapoja bulalle

Espanjan taito koetuksella

Olemme sitoneet tarakalle kuuden litran vesipussin, sillä kaupunkien välisillä korpitaipaleilla ei ole minkäänlaista kioskintynkää tarjolla, lukuun ottamatta erään vanhan baarin raunioita. Pystyssä on vain kolme seinää ja vessanpönttö. Kuusi litraa vettä tarkoittaa kuutta ylimääräistä kiloa, mutta parempi lisäpaino kuin nestevajaus.

Kun kohdalle sattuu avoinna oleva baari, on sellaiselle kurvattava. ”Eikö teillä ole lukkoa?” kysyy baarin omistajan viisivuotias pikkutyttö, joka kuuntelee uteliaana jutusteluamme suomeksi. Kun jututan häntä espanjaksi, alkaa tyttö puhua kuin papupata.

Kun kerron, että joulupukki on naapurimme, tyttö kertoo pitkän ja värikkään tarinan edellisjoulun lahjoistaan. En ymmärrä siitä ihan kaikkea, vaan pyydän, että hän toistaisi pari yksityiskohtaa.

”Sinähän sanoit, että osaat espanjaa!” tyttö tuhahtaa. Tekisi mieli tölväistä, että joululahjasanasto ei ole oikein vielä hallussa. Yritän kuitenkin kärsivällisesti selittää, että en ymmärrä ihan kaikkea. 

Ilkka on kantanut pyörän etulaukussa mukanaan värikkäitä marmorikuulia, joista tyttö saa valita itselleen yhden. ”Saanko ottaa siskollekin?” hän kysyy ujosti. Ilkan kuorma kevenee kahdella marmorikuulalla.

varjossa sillan alla
chileläinen tyttö

Kielletyllä leiripaikalla

Toisena pyöräilypäivänä kohti Atacaman aavikkoa tuuli on kääntynyt myötätuuleksi, joka puskee pyörää eteenpäin sellaisella voimalla, että tuntuu kuin alla olisi sähköpyörä. 96 kilometriä menee kuin itsestään.

iOverlander-sovelluksen kautta bongaamme kiinnostavan yöpaikan, autiotalon rauniot, Valle de Lunasta, kuulaaksosta, joka on Atacaman autiomaan yksi suosituimmista käyntikohteista. Autiotalon kiviseinä suojaava tuulelta, joka on äitynyt niin kovaksi, että pelkäämme kevytrakenteisen telttamme puolesta.

Juuri kun olemme saaneet teltan tukevasti pystyyn ja kesäkurpitsapastan syötyä, leirimme valaisee auton valot.

”Buenas noches! Hyvää iltaa!” toivottaa tuimailmeinen mies, joka osoittautuu puistonvartijaksi.

”Täällä ei saa telttailla. Lähtekää heti tai soitan poliisit!”

Yritämme selittää, että löysimme telttapaikan nettisovelluksen avulla ja että tulisimme aamulla maksamaan puiston sisäänpääsymaksun. Mutta selitykset eivät kelpaa. Mies myöntyy kuitenkin siihen, että hän veisi meidän läheiseen San Pedron kaupunkiin. Hän ymmärtää itsekin kuinka vaarallista on lähettää pyöräilijät yönselkään. Laitamme kamamme vartissa kasaan ja hyppäämme auton kyytiin. Vastakeitetty tee jää juomatta.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.