Mikä Uudessa-Seelannissa on ollut parasta? Meiltä on kysytty tätä monta kertaa, ja siihen on aina yhtä vaikea vastata. Uudessa-Seelannissa on helppo sanoa, että parasta on kaikkialla.

Nostan tässä bloggaukessa esiin neljä asiaa, jotka ovat olleet ihan parasta parasta. Mutta en voi olla mainitsematta paria asiaa, jotka ovat pistäneet tangon takaa silmään ei niin miellyttävinä.

Aloitetaan parhauksista!.

rainbow trail on yksi uuden-seelannin parhaita pyöräreittejä
helppo pyöräreitti uudessa seelannissa on old coach road

1. Pyöräreitit

Olen pyörämatkaillut 26 maassa, mutta missään en ole tavannut niin monipuolista, koko maan kattavaa, hyvin ylläpidettyä ja erinomaisesti merkittyä pyöräreittien verkostoa kuin Uudessa-Seelannissa.

23 Great Rides ovat maan ehkä tunnetuimmat pyöräreitit, joista mekin pyöräilimme osin tai kokonaan yhdeksällä reitillä. Reittien rakentamisessa on hyödynnetty esimerkiksi käytöstä poisjääneitä junaratoja kuten Otago Central Rail Traililla tai metsänhakkuuseen käytettyjä tiepohjia kuten Timber Traililla. Monet reitit kulkevat suojelualueilla.

Reittien varrelle sijoitetut infotaulut ovat oppitunti ympäröivään luontoon, historiaan ja kulttuuriin. Riippusillat korvaavat huvipuistoajelun.

Paikalliset ovat olleet mukana rakentamassa reittejä ja heitä kiitetään vuolaasi reittien lähtöpisteiden infotauluissa maanomistajia unohtamatta. Paikallisten yritysten tarjoamat kuljetus-, majoitus- ja ravintola/kahvilapalvelut hyödyttävät paikallisyhteisöä.

23 Great Rides -reiteillä ajelee vuosittain miljoona pyöräilijää, joista 20 prosenttia on ulkomaalaisia. Matkailuministeriö myönsi hiljattain merkittävän summan reittiverkoston kehittämiseen. 

Näiden lisäksi on lukuisa määrä lyhyempiä reittejä, joita ei sovi vähätellä. Itse olimme erittäin viehättyneitä Tongariron kansallispuiston kyljessä kulkevasta 15 kilometrin mittaisesta Ohakune Old Coach Roadista, jota pitkin kuljettiin ennen muinoin hevosvankkureilla.

Koko maan halki kulkeva, 3000 kilometrin mittainen Tour Aotearoa ja eteläsaaren halki kulkeva, 1500 kilometrin mittainen Sounds to Sounds ovat yhdistelmiä eri pyöräreiteistä. Niiden takana ovat Kennethin veljekset, joiden nimeen ei Uudessa-Seelannissa pyöräilevä voi olla törmäämättä. 

pingviineistä varoittava liikennemerkki

2. Linnut ja puut

Meillä ei ollut tarvetta mennä varta vasten konserttiin, sillä saimme nauttia lähes joka päivä lintukonsertista, jonka solistit lauloivat uskomattomia melodiakuvioita.

Kuuntele vaikka kuinka tui tai korimako laulavat!

Eräällä leirintäalueella läheistä tuttavuutta kanssamme, tai oikeastaan ruokakassimme kanssa, halusi tehdä weka, utelias lentokyvytön lintu. Lähes päivittäin näimme tien varsilla hieman kanaa muistuttavia sinirintaisia pūkekoja.

Uuden-Seelannin kansallislintua kiwiä emme nähneet kuin liikennemerkissä, sillä se liikkuu öisin ja on uhanalainen. Oamarun leirintäalueella sinipingiinit, jotka ovat maailman pienimpiä pingviiinejä, pitivät yöllä äänekkäät bileet, mutta niitäkään emme omin silmin nähneet.

Uuden-Seelannin kansallismuseossa Te Papassa ihastelimme muinaista jättiläislintua, yli kolme metristä lentokyvytöntä Moaa. Se, kuten lukuisat muutkin lintulajit ovat kuolleet sukupuuttoon sen jälkeen kun ihminen astui jalallaan Uuden-Seelannin maaperälle.

Ennen ihmisen tuloa 80 prosenttia Uuden-Seelannin pinta-alasta oli metsää. Nyt alkuperäistä metsää on jäljellä alle 25 prosenttia. Erityisen vaikuttaviksi koin kauripuut, jotka saattavat olla pari tuhatta vuotta vanhoja ja 50 metriä korkeita. Ne kohoavat jylhinä korkeuksiin kuin keskiaikaisen katedraalin kellotorni.

Kun eurooppalaiset saapuivat Uuteen-Seelantiin, moni komea kauri päätyi laivan tai talon rakennusaineeksi. Kauri on onneksi nykyisin rauhoitettu. 

3. Ihmiset

”Kerro äidillesi, että sinulla on mitä kaunein hammasrivistö.” Tämä oli ehkä hämmentävin kommentti mitä kuulin uusiseelantilaisten suusta. Kiwit ovat erittäin ystävällisiä, rentoja, luotettavia ja helposti lähestyttäviä.

He ottavat itse myös helposti kontaktia, ainakin pyöräilijöihin. Saimme neljältä paikalliselta pyöräilijältä kutsun tulla heidän luokseen yöksi ilman, että itse sitä edes kysyimme.

Ja vierailut olivatkin mahtavia syväsukelluksia tavalliseen arkielämään. Joka paikassa Ilkka lauloi kiitoksena bravuurinsa: Rosvo-Roopen.

Eräs pariskunta ei ollut itse kotona, mutta siitä huolimatta antoi meidän telttailla takapihallaan.

Kotinsa ovet meille avasivat myös warmshower-isännät ja emännät, joilta saimme erinomaisia vinkkejä jatkomatkaan.

4. Kahvi ja piiraat

Uudessa-Seelannissa ei tarvitse huoltoasemallakaan juoda puolipäivää seissyttä, pohjaan palanutta sumppia, vaan se valmistetaan tilattaessa kahvikoneella. Suosikiksemme muodostui flat white, maitokahvi, jossa on espressoa ja höyrytettyä maitoa.

Uuden-Seelannin ehkä tunnetuin ruoka ovat suolaiset piiraat. Rapean taikinakuoren sisällä on runsaasti täytettä, joten piiraat käyvät pienestä lounaasta. Yleisin täyte on jauhelihaa ja lammasta. Kasvistäytteisiä piiraita oli hyllyssä yleensä vain yksi. 

flat white kahvi uudessa-seelannissa

Sitten ne nihkeämmät havainnot.

1. Liikenne

Niin kuin monessa muussakin maassa myös Uudessa-Seelannissa kaikkein vaarallisinta on liikenne. Autotiheys on yksi maailman suurimmista ja maantietä reunustavan valkoisen viivan viereinen piennar on usein olematon. Pyöräilijän on parempi pysytellä pyöräreiteillä, mutta jos matkaa tekee pelkästään pyörällä, maantieosuuksien välttäminen on lähes mahdotonta.

2. Avohakkuut

Vaikka mm. kauripuut ja monet muut alkuperäismetsäalueet on suojeltu hakkuilta, metsäteollisuus on edelleen yksi Uuden-Seelannin tärkemmistä teollisuudenaloista. Pyöräilijän silmin avohakkuita katsellessa näytti siltä, että maassa ei ole kuultukaan jatkuvasta kasvatuksesta.

3. Lehmä vs lampaat

Kun saavuimme Uuteen-Seelantiin, luulin saapuneeni lampaiden valtakuntaan. Siitä huolimatta näimme ylivoimaisesti enemmän lehmiä.

Eräs paikallinen tiesi kertoa lampaanvilla ei käy entiseen tapaan kaupaksi toisin kuin maitotuotteet. Maitojauheesta, jota viedään Kiinaan, on tullut Uuden-Seelannin tärkein vientituote. 

Karjatalouden aiheuttama hiilijalanjälki on paljon suurempi kuin lampailla. Maito- ja lihakarja tarvitsee enemmän peltopinta-alaa ja aiheuttaa enemmän vesistöjen likaantumista. Surullisin esimerkki tästä oli pyhän Whanganuijoen alajuoksu, jonka väri muistutti maitokaakaota. 

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.