Brugge, Belgian Venetsia
Brysselistä Belgian länsirannalle Oostendeen kulkeva juna tyhjenee lähes kokonaan asemalla, jonka kyltissä lukee Brugge.
Lähden tallustamaan turistivirran mukana kohti Pohjolan Venetsiaksi kutsutun kaupungin vanhaa kaupunkia. Venesian tavoin Bruggea halkoo kanavaverkosto, joka oli tärkeä kulkuväylä keskiajalla, kun Brugge oli kukoistava hansakaupunki.
Vaikka olen liikkeellä hiljaisimpaan turistiaikaan marraskuisena torstaina, vanhan kaupungin kadut täyttyvät nopeasti päiväturisteista. Kanaalien ylitse vievät kiviset kaarisillat tukkeutuvat, kun jokainen haluaa saada itsensä kuvatuksi taustallaan postikorttimaisen kauniit rakennukset.
Sillan alla risteää kaksi paattia, jotka ovat täynnä kaupunkia veden rajasta ihailevia turisteja.
Miljoonia turisteja vuodessa
Postikortteja, niitä toden totta Bruggessa ei tarvitse etsimällä etsiä, niin kuin on monessa muussa paikassa nykyisin asian laita.
Matkamuistomyymälöiden edustat ovat täynnä postikorttitelineitä ja sisällä myymälässä myydään pehmoleluja, jääkaappimagneetteja, lippisiä, mukeja, sukkia, lumisadepalloja…
Samaa tavaraa kuin Joulupukin Pajakylässä napapiirillä sillä erotuksella, että kyljessä lukee Rovaniemen tai Arctic Circlen sijaan Brugge.
Ravintoloiden ruokalistat on käännetty englanniksi ja istumalounas maksaa reilusti yli 20 euroa. Katuruokaa onnistun sentään löytämään alle kympillä. Istahdan keskusaukion laidalle nauttimaan täytteitä pursuavaa pitaleipääni ja katselen selfiekeppien kanssa poseeravia kanssaturisteja.
Brugge laittaa paikalliset etusijalle
Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Brugge on kieltämättä melkoista silmäkarkkia. Rumaa tai edes tylsän näköistä rakennusta on vaikea löytää. Ei ihme, että kaupunki vetää puoleensa lähes yhdeksän miljoonaa turistia vuodessa. Se on paljon 120 000 asukkaan kaupungissa!
Kuinka Brugge oikein pärjää miljoonapäisen turistilauman kanssa? Siitä olen tullut ottamaan selvää kaupungintalolle, jonka mahtipontiset käytävät kätkevät sisäänsä Bruggen matkailusta vastaavan apulaiskaupunginjohtajan, Minou Esquenetin, työhuoneen.
Kuulen, että valtaosa matkailijoista vaeltelee ns. kultaisessa kolmiossa, joka rajautuu pääaukioon, kaupungintalon aukioon ja kaupungin kuvatuimpaan kanavanvarsialueeseen. Tällä alueella asuu vain voin 6000 bruggelaista ja koko vanhassa kaupungissakin vain 20 000.
Eikö tällainen turistimäärä herätä paikallisissa ärtymystä? ”Bruggessa matkailulla on niin pitkät perinteet, että paikalliset ovat tottuneet turisteihin. Ihmiset ymmärtävät, että matkailu tuo rahaa ja tuolla rahalla saamme pidettyä rakennuksia ja kaupungin kulttuuriperintöä hyvässä kunnossa. Järjestämme paikallisille ilmaisia konsertteja ja he pääsevät ilmaiseksi sisään kaupungin 13 museoon.”
Kun kysyn onko Bruggessa liikaturismia, apulaiskaupunginjohtaja myöntää, että vilkkaimpina kesäkuukausina ja joulukuussa kultaisen kolmion kadut täyttyvät niin, että se on paikallisille ajoittain liikaa. ”Mutta vain muutaman korttelin päässä on niin hiljaista, että voi kuulla nuppineulan tippuvan maahan.”
Rouva apulaiskaupunginjohtaja vakuuttaa, että kun Bruggessa tehdään päätöksiä, ne tehdään paikallisväestö edellä. ”Haluamme, että kaupunki pysyy elävänä myös turistien poistuttua.”
Ärsyttävimpiä ovat autot
Olen sopinut tapaamisen myös pyöräilijöille majoitusta Warmshower-sovelluksen kautta tarjoavan bruggelaisen kanssa, sillä minua kiinnostaa kuulla paikalliselta asukkaalta itseltään, millaista Bruggessa on asua. Hän peruuttaa tapaamisen viime tingassa, joten en saa järjestettyä uutta tapaamista, mutta saan sovelluksen kautta yhteyden toiseen paikalliseen.
65-vuotias Johan kertoo, että Brugge on vilkas mutta ei liian vilkas. ”Iltaisin kaupunki on melko rauhallinen ja osa vanhasta kaupungista on aina hiljainen. Turisteja enemmän minua ärsyttävät autot ja moottoripyörät. Pyörälähetit ajavat aivan liian lujaa ja vanha kaupunki on parkkeerattu täyteen autoja, koska monella auton omistajalla ei ole omaa autotallia.”
Palaan iltaviiden junalla Brysseliin. Päivävierailu Bruggeen on aivan liian lyhyt, jotta kaupungin historian ja nykyisyyden saisi sisäistettyä tai sulatettua. Palaan tähän aiheeseen tulevassa kirjassani, jossa pyöräilen halki Euroopan turistivirrassa ja vastavirrassa.
// Luehan nämäkin //
