Melkein myrkytin mieheni
Yritin myrkyttää Ilkan. Toisen pyöräilypäivän aamuna hän valitteli orastavaa päänsärkyä. Aikansa kärvisteltyään hän halusi ottaa päänsärkypillerin, jotta koko ajopäivä ei menisi pilalle.
Sillä aikaa kun Ilkka leikkasi mehupullosta kaulan pois, jotta alaosasta saisi mukin, minä kävin ensiapulaukun kimppuun. Laastarin, pihkavoiteen, sideharson ja rakkolaastarien vierestä löysin etsimäni, Panadol-poretabletin. Ojensin tabletin Ilkalle ja jatkoin omia aamupuuhiani.
”Miten tää maistuu niin omituiselle?” Ilkka ihmetteli kulautettuaan alas desin myrkynvihreää lientä. Siinä samassa tajusin, että olin antanut hänelle hammaskiskoni puhdistustabletin, joka ei todellakaan ole tarkoitettu syötäväksi. Internetfoorumit kertoivat tabletin vaaroista.
”Kuolenks mä?” Ilkka vaikeroi ja loikkasi siinä samassa oksentamaan sellaisella loikalla, että iski varpaansa vessan kynnykseen. Katselin pää vessanpytyssä ja jalka verilammikossa makaavaa miestä.
Riensin majapaikkamme alakertaan pyytämään kyydin lääkäriin. San Estanislaon lääkäriasemalla ei odottanut vuoronumerolappu tai Kela-kortin skannaaja vaan vihreäasuinen sairaanhoitaja, joka mittasi Ilkan verenpaineen käytävän penkillä.
Minut käskettiin apteekkiin noutamaan juomaa, joka tasapainottaisi olotilaa. Soitin varmuuden vuoksi Suomeen Myrkytyskeskukseen, mikä vakuutti meidät, että hengenlähtö ei ollut lähellä
Kuolenks mä?
Ilkka Kauppinen
Sinä päivänä emme pyöräilleet. Illalla istuimme San Estanislaon kylän raitilla ja katselimme, kuinka siellä tapahtuu paljon ja samanaikaisesti ei tapahdu mitään.
Kevytmoottoripyöriä suihki suuntaan ja toiseen. Yhdellä oli kyydissään pino tuoleja, toisella koko nelihenkinen perhe ja koira.
Pikkupuodeissa kävi kauppa, joku lakaisi katua, muutoin suurin osa ihmisistä vain istuskeli. Letkeät karbialaisryhmit pauhasivat joka kulmalla. Kirkostakin kantautui musiikkia, joka ei kuulostanut virrenveisuulta vaan lavatansseilta.
Kuuntele kylänraitin karibialaisrytmejä:
Me työn tuottavuuteen tottuneet ja omiin olohuoneisiimme käpertyneet suomalaiset voisimme oppia täältä ripauksen hieman rennompaa elämänmenoa.
Maalaisteillä
Jätämme San Estanislaon taa ja pyöräilemme parinkymmenen kilometrin matkan seuraillen Diquen kanavaa, joka ulottuu Magdalena-joelta Cartagenan lahdelle. Yhteensä kanavalla on mittaa 118 kilometriä.
Tunnemme ensimmäistä kertaa olevamme maalaistiellä. Missään ei pauhaa musiikki, liikenne on todella hiljaista ja kuulemme jopa linnunlaulun. Toivoisin olevani biologi, jotta tunnistaisin muutakin kuin isoja, pieniä, valkoisia tai värikkäitä lintuja.
Aamuvirkut kalastajat ovat jo käymässä kauppaa saaliillaan. Kylmäketju ei katkea, koska sitä ei ole. Tien tukkii lauma lehmiä. Lauman perässä kävelevä mies näyttää enemmän USA:n armeijan erikoisjoukkojen sotilaalta kuin lehmipaimenelta.
Vastaan tulee kilpapyöräilijöiden ryhmä. Tuskin ehdimme kättämme nostaa, kun he jo pyyhältävät ohi. Vauhtia on myös lapsilla, jotka treenaavat rullaluistelua ihonmyötäisissä luistelupuvuissa. Heillä on kiinnitettynä selkään pienen laskuvarjon näköinen varjo, joka toimii tuulenvastuksena. Vanhemmat hurraavat kersojensa suorituksille.
Yhdeksän aikaan pysähdymme tien varren baariin pienelle välipalalle ja kylmälle juomalle. Luiseva koira anelee minulta makupalaa. Irtokoirista ei ole toistaiseksi ollut haittaa. Helle ja/tai nälkä näyttää uuvuttaneen tessutkin niin, että ne eivät jaksa näytellä kulmahampaitaan pyöräilijälle perässä juoksusta puhumattakaan.
Pyörän jarrulevyt vinkuvat. Ilkka on tarkistanut ne monta kertaa eikä muuta syytä ole löytynyt kuin kuumuus. Metalliset jarrut reagoivat kuumuuteen ja alkavat vinkumaan joka päivä noin klo 10.30 kuin merkiksi siitä, että päivän pyöräilyt ovat paketissa.
Heräämme aamuisin viiden jälkeen ja lähdemme aamuisin liikkeelle viimeistään seitsemältä, mikä on aika, jolloin llkka yleensä kääntää sängyssä kylkeä. Seitsemästä yhdeksään pyöräily on miellyttävää, yhdeksästä yhteentoista siedettävää ja sen jälkeen lähes sietämätöntä. Iltapäivisin lämpötila nousee 35 asteteeseen. Silloin tekee mieli maata äksänä auringolta suojassa.
Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa ja Tiktokissa!
// Luehan nämäkin //
