Mikä on ollut paras maa, jossa olette käyneet Etelä-Amerikassa? Mitä pidemmälle matkamme on edennyt, sitä useammin olemme saaneet vastata tähän kysymykseen.Siihen on vaikea vastata.

Cada país tiene su encanto. Jokaisessa maassa on oma viehätyksensä.

Kolumbia - hallittu kaaos

Kun helmikuun räntäsateesta lennähtää Karibianrannalle luksusjahtien ja hökkelikylien välimaastoon ympäri vuorokauden raikuvan musiikin ja mopomeren keskelle, tunnelma on jokseenkin kaoottinen.

Tuntuu kuin Kolumbiassa vietettäisiin ikuista vappua. Maassa viehättää erityisesti se, että kaikki järjestyy. Annan esimerkin.

Kasvisruoka ei ole Kolumbian ravintolatarjonnassa kovinkaan yleistä ainakaan suurten kaupunkien ulkopuolella. Kasvisruokaa kuitenkin järjestyy, kun pyytää lautaselle esimerkiksi riisiä, papuja, kananmunaa ja keittobanaanin. Homma ei kaadu siihen, että kassakoneessa ei ole näppäintä ko. tuotteelle. Useimmiten kun ei ole edes sitä kassakonetta.

Yöpaikka löytyy vaikka sikalan vierestä ja pyöräiljä kulkee rekan kopin ja tavaratilan välissä, jos tilanne sitä vaatii.

rekan kyydissä
telttailua takapihalla

Ecuador - eksoottiset hedelmät

Matkan parhaat hedelmät olemme syöneet Ecuadorissa. Päiväntasaajan ikuisen kesän kypsyttämät banaanit, mangot, papaijat ja pitaijat ovat makeudessaan, mehukkuudessaan ja maukkaudessaan lyömättömiä. Varsinkin jos ne saa poimittua suoraan puusta tai pensaasta.

Tunnen vieläkin kielelläni hedelmämehun maun, jonka rouva Lojan kauppahallissa pyöräytti blenderillään.

Tosin sana ”organico”, joka luki monen hedelmäfarmin kyltissa, sai uuden merkityksen, kun katselimme torjuntamyrkyn laskeutumista pitaijapuskaan.

etelän hedelmiä
pitaija

Peru - ylettömät ylämäet

Loputtomat, suorastaan murhaavat ylämäet ovat Perussa pahinta ja parasta.

Jotta pääsee yli 4000 metrin korkeudella sijaitseviin vuoristokyliin, on jaksettava haukkoa henkeä ohuessa ilmanalassa, vaikka usko omaan jaksamiseen on koetuksella. Palkintona on oppitunti alpakanhoidosta tai perulaisen koulun aamunavaus.

En ole ikinä missään tuntenut itseäni niin pieneksi kuin Perun vuoristoteillä.

alpakkapaimen
vuoristoylänkö

Chile - mehukkaat maisemat

Jos on käynyt vain Chilen rutikuivassa pohjoisosassa, voi olla vaikea kuvitella millaista on maan vehreässä etelässä. Ja toisin päin. Kun maalla on mittaa reilut 4000 kilometriä, siihen mahtuu jos jonkinlaista säätä ja maisemaa.

Atacaman autiomaan tulivuoria ja suolajärviä, keskiosien araukariametsiä, Carretera Austral -maisematien kukkaloistoa ja Patagonian lumihuippuisia vuoria on mahdoton laittaa paremmuusjärjestykseen.

paivankakkara
atacaman autiomaa

Argentiina - mate ja auttavaisuus

Aurinkorannalla, pyörä- ja autokorjaamossa, leikkikentällä, bussissa, autossa, tullissa, jalkapallo-ottelussa. Matea juodaan Argentiinassa kaikkialla. Se on kansallinen seurajuoma samaan tapaan kuin Suomessa kahvi. Sillä erotuksella, että maten raaka-aine on peräisin omasta maasta. Kaupan hyllyllä on enemmän matelaatuja kuin Suomessa kahvimerkkejä. Kyllä, rakastuin mateen!

Argentiinassa matkat ovat pitkät niin maata halkovalla Ruta 40 -valtatiellä kuin tuimien tuulien Patagoniassa. Lähes päivittäin joku auto pysähtyi kysymään tarvitsemmeko vettä, syötävää, kyytiä tai muuta apua. Jos laitoimme peukalomme pystyyn, usein ensimmäinen auto pysähtyi. 

yrttitee
pyöräilyä hiekkatiellä

Uruguay - rennon organisoitunut

Kun pyöräilijä saapuu mistä tahansa muusta Etelä-Amerikan maasta Uruguayhin, vastassa on turvallinen, organisoitunut maa ja rento kansa. Uruguayn ”Andit” ovat Perun piinaavien ylämäkien jälkeen kuin lomaa pyöräilijälle. 

Ja Uruguayssa sitä vasta matea juodaankin! Olisin tosin mielelläni ollut Uruguayssa jonkun muun maalainen kuin suomalainen.

atlantin rantaa uruguayssa
uruguayn andit

Paraguay - lattea ja siksi eksoottinen

Paraguay, tuo Brasilian ja Argentiinan väliin puristunut vuoreton ja merenrannaton maa, ketä kiinnostaa? 

Ihastuimme Paraguayhin, koska se on yksi Etelä-Amerikan vähiten tunnetuista maista. Siellä ei ole mitään ihmeellistä, ja juuri se teki siittä kiinnostavan.

Kiersimme kaukaa pääkaupunki Asunciónin. Maaseudulla ja pienissä kylissä saimme sydämellisen vastaanoton ja pyörän päälle lisää painoa.

lehmiä tiellä
maniokkimyyjä

Brasilia - mitä makuja!

Suomalaiset huoltoasemat voisivat ottaa oppia brasilialaisesta buffet livrestä, noutopöydästä, joka notkuu värikkäitä salaatteja, vaikka piha olisi täynnä rekka-autoja. Toki sieltä löytyy tuhdimpaakin evästä, joiksi myös pavut lasketaan.

Lounasravintoloiden ansaintalogiikka kiinnostava. Kaksi kertaa meille on lounasravintolan kassalla toivotettu hyvää matkaa ja kieltäydytty ottamaan maksua vastaan.

Ja ah, mitä meriruokaa ja kahvia! Matkamme päätepisteessä, Rio de Janeirossa, lasi pari Brasilian kansallisjuomaa on varmasti paikallaan.

Tämä valtava maa on täynnä upeita kaupunkeja ja luontokohteita, joista emme ole Suomessa ikinä kuulleetkaan. Niin kuin esimerkiksi Lapa, jossa tätä kirjoittaessa olemme. Pieni flunssa oli kuin syöttö pyöräilijän lapaan. Ilman pakollista lepoa olisivat vanhan kaupungin kauniit rakennukset, kukkainen keskusaukio, vanhojen autojen tapahtuma ja leipomon hapanjuurileipä saattaneet jäädä välistä. 

brasilialainen noutopöytä
lapa parana brasilia

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.