Kun olemme kertoneet aikeistamme lähteä pitkälle pyörämatkalle halki Etelä-Amerikan, lähes jokainen on kysynyt ensimmäisenä: ”Kuinka pitkäksi aikaa?”

Olemme halunneet luopua siitä ajattelusta, että matkallamme on jokin tarkka paluupäivä. Se suoraan sanottuna ahdistaa. Etelä-Amerikan halki pohjoisesta etelään on mahdollista polkea noin yhdeksässä kuukaudessa.

On kuitenkin aivan varmaa, että matkaan tulee mutkia. Sairastumista, välinerikkoja ja koronarajoitusten aiheuttamia hidasteita. Haluamme ehkä asettua johonkin kylään pidemmäksi aikaa asumaan tai tehdä mutkan kevyemmillä varusteilla vaativilla vuoristoteillä. Matka kestää sen minkä se kestää.

Jo ennen kuin pääsemme matkaan luovumme monesta asiasta, joka on määrittänyt arkeamme Lapissa.

Luovuimme yrityksestämme. Saimme seitsemän vuoden ajan olla mukana luomassa jotain aivan uutta, josta toivottavasti tulee jatkossa jotain vielä jotain suurempaa. Luovuimme maailman upeimmasta yhtiökumppanista, jolta opimme paljon.

Hei, hei avanto ja asunto

Luovumme Lapin luonnonläheisestä ja turvallisesta elinpiiristä. Lapissa eletään paratiisissa, jonka puhdasta ilmaa ja vettä tulemme varmasti kaipaamaan.

Luovumme paljosta tavarasta. Myymme auton, käyttämättömäksi jääviä tai jo jääneitä urheiluvälineitä, lahjoitamme vinon pinon kirjoja, viemme vaatteita Konttiin ja säkillisen sekalaista sälää kierrätyskeskukseen. Vuokraamme asuntomme eli annamme ventovieraan ihmisen asua kodissamme.

Luovumme ruokailutottumuksistamme. Bolivialaisen vuoristokylän puodista tuskin löytyy juuri sen merkkistä kauramaitoa, tahinia tai kombuchaa, joita olemme kotona tottuneet käyttämään.

Luovumme lämpimästä suihkusta, tai no suihkusta ylipäätään. Tulemme majoittumaan osan matkasta teltassa, eikä kaikissa majoituspaikoissakaan voi odottaa saavansa ainakaan lämmintä suihkua.

Luovumme pilatestunneista, uimahallista, avannosta ja monista muista arjen iloa tuottaneista rutiineista.

Luopuminen luo tilaa uudelle. Haluamme uskoa, että saamme tilalle valtavasti lisää ymmärrystä siitä, kuinka erilaisia mutta kuitenkin samanlaisia ihmiset eri puolilla maailmaa ovat. Opimme lisää itsestämme ja parisuhteestamme.

Saamme ehkä idean siihen, mitä haluamme loppuelämältämme.