Hello mister! Huudot raikuvat tien molemmilta puolilta, kun pyöräilemme pienen sumatralaisen kylän halki.

Nenääni kiemurtelee tympeä käry. Savu saa silmät vuotamaan. Indonesialainen jätehuolto näyttää tarkoittavan roskien polttamista nuotiossa tien varressa.

Poljemme pitkin Sumatran länsirantaa. Tie on asfalttia, mutta paikoitellen pomppuinen. Jyrkät alamäet on otettava tarkasti, koska tiessä saattaa olla reikä. Piennarta ei juuri ole. Indonesian sananvarastoni on kasvanut kahdella sanalla: hati hati. Se lukee tiuhaan tien varren kylteissä ja tarkoittaa: ole varovainen.

Vaikka liikenne tuntuu aika ajoin hurjalta, se on juohevaa. Kun pyöräilijä näyttää käsimerkkiä, mopot ja autot väistävät. Rekat varoittavat tuuttaamalla. Tuntuu turvallisemmalta kuin Brasiliassa, jossa rekat ohittivat pyöräilijän niin, että hiha heilui.

Pysähdymme jäähdyttelemään Indomartiin, R-kioskia muistuttavaan minimarkettiin. Ostamme kylmät elektrolyyttejä sisältävät juomat. Lämpötila on noussut jo aamuyhdeksältä kolmeenkymmeneen. Lähdemme aamuisin liikkeelle puoli seisemältä, jolloin on hieman viileämpää ja auringonsäteet eivät vielä poraudu täydellä voimalla kohti.

indonesian liikenteessä on paljon mopoja
pähkinät kuivuvat auringossa

Hyvä kiertämään

Maahan levitettyjen kankaiden päällä kuivataan pähkinöitä ja riisiä sekä myydään vihanneksia. Edessämme ajaa rouva mopolla, jonka päälle on viritetty puinen kehikko. Rouvalla on kyydissään yrttejä. Eräästä pihasta kurvaa eteemme mies, jonka on sitonut moponsa päälle kottikärryn.

Sitten näemme jo kaukaa, kuinka keskellä tietä seisoo kaksi rouvaa laakeat, auringolta suojaavat riisihatut päässään. Rouvilla on kädessään haavi, jonka pohjalla on seteleitä.

Pysähdymme kysymään, mistä on kyse. Rouvat keräävät rahaa koululle. Myöhemmin näemme useita vastaavia rahankeräyspisteitä. Useimmiten rahaa kerätään moskeijalle. Ilkka kaivaa laukustaan kauniista batiikkikankaasta valmistettuja pussukoita, jotka saimme aiemmin lahjaksi, mutta jotka ovat pyöräilijälle epäkäytännöllisiä. Haluamme antaa lahjan eteenpäin. Rouva hypähtelee ilmaan ja hihkuu riemusta. Oikeaan osoitteeseen meni!

palmuöljyplantaasi sumatralla

Hyvä paha palmuöljy

Kun edessä on ylämäki, jonka jyrkkyys on pahimmillaan 20 prosenttia, hyytyy siihen niin rekka kuin pyöräilijä. Niin ylämäkeen puskiessa kuin alamäkeen jarruttaessa rekoista nousee paksu musta pakokaasupilvi.

Valtaosa Sumatran rekoista on lastattu täyteen öljypalmun terttuja, jotka muodostuvat luumunkokoisista öljypalmun hedelmistä. 60 prosenttia maailman palmuöljystä on peräisin Indonesiasta, suurin osa Sumatran saarelta.

Kun seuraavan kerran menet ruokakauppaan ja ostat sipsejä, keksejä, margariinia, pakasteleivonnaisia, suklaata tai vaikkapa hammastahnaa, saattaa ainesosaluettelossa lukea ’palmuöljy’.

Palmuöljy on maailman yleisin ja satoisin, mutta myös monella tapaa ongelmallinen öljykasvi. Esimerkiksi Sumatralla luonnontilainen, monimuotoinen sademetsä pienenee, kun metsää kaadetaan palmuöljyviljelmiä varten. Lajisto yksipuolistuu. Uhanalaiset eläimet kuten Sumatran tiikeri, sarvikuono ja oranki joutuvat ahtaalle. Monokulttuurisesta palmuöljyviljelmästä tulee vääjäämättä mieleen Uruguayn eucalyptysplantaasit.

Kun palmuöljyplantaasien tieltä raivataan hiilidioksidia sitovaa trooppista sademetsää, jotta saadaan palmuöljyä biopolttoaineiden raaka-aineeksi, ilmastonmuutoksen hillitsemisen sijaan kiihdytetään ilmastonmuutosta.

Palmuöljy on silminnähden suuri työllistäjä, mutta öljypalmuviljelmät aiheuttavat myös harmia paikallisväestölle. Vesistöt rehevöityvät, palmuöljyplantaasit vievät maa-alaa muulta viljelyltä, kun maita pakkolunastetaan. Kun katselen tien varren palmuöljyrekkajonoa, hiipii mieleen väistämättä ajatus työturvallisuuteen, työaikoihin ja palkkaukseen liittyviin haasteisiin. Vastuulliseen palmuöljytuotantoon on sertifikaateista huolimatta vielä matkaa.

Jätä siis palmuöljyä sisältävät tuotteet kaupan hyllyyn. Jos et muun, niin oman terveytesi vuoksi. Mitä pidemmälle elintarvike on jalostettu, sitä varmemmin joukossa on palmuöljyä.

indonesialaiset häät

Häät kuin festarit

Monessa pienessä kylässä saamme koululaisilta rokkistarojen vastaanoton. Joka puolella huidotaan ja kiljutaan. Pysähdymme heittämään ylävitosia. Monet aikuisetkin tulevat pyytämään, saisivatko ottaa kuvan kanssamme. Ohi ajavien mopojen kuljettajien päät kääntyvät ja kyydissä istujat kuvaavat meitä videolle kuin dokumenttikuvaajat.

Sitten tien laitaan ilmestyy värikkäitä tauluja. Taulujen jono johtaa puolen ajokaistan yli viritetylle teltalle. Teltan edustalla myydään pientä tilpehööriä. Teltan sisään ja edustalle pakkautunut väki on pukeutunut parhaimpiinsa. Musiikki pauhaa täysillä. Poliisi ohjaa liikennettä. Pääsemme matelevassa auto- ja mopojonossa hetkeksi mukaan indonesialaisiin häihin, joita epäilemättä vietetään pitkän kaavan kautta.

jokiveneitä sumatralla
lintuhotelli pääskysille

Eläimellistä menoa

Sunnuntaiaamuna tie on liikenteestä hiljainen. Pysähdyn kuvaamaan kaloja, jotka on asetettu aurinkoon kuivumaan. Kun viereisestä joesta vilkkuu häijynnäköinen krokotiilin pää, mietimme, onko kalat puhdistanut rouvat heittänyt kalanperkeet jokeen. Sitten ei todellakaan tee mieli mennä vilvoittelemaan jalkojaan, ettei käy kuten kasikymppiselle miehelle, joka joutui krokotiilin syömäksi. 

Toisenlaista eläimellistä menoa tarjoavat talot, joiden ylimmät kerrokset näyttävät siltä kuin ne olisivat keskeneräisiä. Betoniseinissä ei ole lainkaan ikkunoita, vaan vain pieniä reikiä. Sisältä kuuluu sirkutus.

Salangaanit ovat asettuneet asumaan näihin ”betonihotelleihin”. Salangaanin pesä muodostuu pääasiallisesti linnun syljestä. Pesät myydään Kiinaan, jossa niistä valmistetaan keittoa, jolla uskotaan olevan monenlaisia hyödyllisiä vaikutuksia ruuansulatuksesta sänkyhommiin.

Meille maistuu paremmin nasi goreng, paistettu riisi, Indonesian epävirallinen kansallisruoka.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.