”Onkohan joku nähnyt vessatossuja?” kysyy silminnähden hieman ärtynyt japanilaismies pyöräilijöiden hostellissa. En tietenkään ymmärrä kysymystä, koska en ymmärrä japania.

Ilkka arvaa mistä on kyse: minä olen tallustellut vessatossuilla keittiöön ja istun ne jalassani keittiön pöydän ääressä. Se on erittäin epäkohteliasta. Suorastaan moukkamaista. Vessatossut ovat vessakäyntiä varten. Niillä ei tallustella ympäri taloa. Ojennan tossut nolona miehelle ja haluan vajota keittiön pöydän alle.

Pyörämatkalla Japanissa aivot nyrjähtävät toden totta uuteen asentoon.

Liikenne on vasemmanpuoleinen, pistokkeisiin tarvitsee adapterin, vessanpönttö muistuttaa kaikkine nappeineen avaruusalusta, ruokakaupassa tuoteselosteiden lukemiseen tarvitsee käännösohjelman. Kieli ja kirjaimet ovat vieraita.

Käyttäytymissäännöt vaativat eurooppalaiselle opettelua. Muiden edessä ei ole suotavaa niistää, mutta kovaääninen räkiminen keittiön altaaseen ei herätä paheksuntaa. Ainakin muut hostellivieraat tekevät niin.

Japanilaisilla onneksi riittää ymmärrystä turistin tolloiluille. Olemme saaneet erittäin lämpimän vastaanoton. Ihmiset tekevät kaikkensa auttaakseen meitä, vaikka eivät edes täysin ymmärtäisi mitä olemme vailla.

Parturista pyöräilijöiden hostelliksi

Chitose Rider House, jossa vietämme ensimmäiset kolme yötä, on pyöräilijöille ja moottoripyöräilijöille tarkoitettu hostelli. Saamme oman huoneen, jossa on naulakko ja pieni, matala pöytä keskellä lattiaa. Sänkyjä ei ole, vaan nukumme tatamilattialla, jonka päälle laitamme puhallettavat retkipatjamme.

Yhteiskeittiössä on jääkaappi, vedenkeitin ja mikroaaltouuni. Kengät otetaan pois jalasta eteisessä. Kaikkialla on erittäin siistiä ja puhdasta.

Hostellia pyörittävän miehen äiti piti talossa 40 vuotta sitten parturia. Hänen asiakkainaan oli myös ulkomaalaisia, lähinnä Yhdystvaltain armeijan henkilökuntaa.

”Heidän tukkaansa oli vaikea leikata, koska se on paljon pehmeämpää kuin japanilaisten hiuslaatu”, 83-vuotias rouva kertoo.

Keskustelemme hänen kanssaan japanilaisen pyörämatkailijan avustuksella. Mies kääntää rouvan puheet japanista espanjaksi, sillä hän oli parikymmentä vuotta sitten pyöräilemässä Perussa. Kerromme hänelle omasta pyörämatkastamme Etelä-Amerikassa.

Saamme hostellin muilta vierailta hyviä vinkkejä käyntipaikoista ja reiteistä Hokkaidossa. On tosin pidettävä mielessä, että moottoripyöräilijän matkanteko on huomattavasti nopeampaa ja helpompaa kuin pyöräilijän.

Etelä-Japanissa riehuu taifuuni. Sen odotetaan laantuvan pohjoiseen tullessaan. Toivottavasti taifuuni korvien välissänikin pian laantuu.

Tilaa uutiskirjeeni suoraan sähköpostiisi ja kuulet ensimmäisten joukossa, kuinka matkamme Japanista Uuteen-Seelantiin etenee!