Lounaslautasellani on täysjyväspagettia, kanaa, punasipulia, paprikaa, tomaattia ja persiljaa. Ilman vihanneksia ja täyjyvää annos olisi tyypillinen perulainen lounasannos. Vihannesten runsas määrä ja annoksen maukkaus saa epäilemään, että olemme törmänneet todelliseen pastaharrastajaan.

Kaikkein hämmästyttävintä on se, että en syö annosta Perun suurimmissa kaupungeissa, Limassa tai Arequipassa, joista nirsoinkin ruokahifistelijä löytää itselleen tolkullista syötävää. Istun keikkuvalla jakkaralla pölyisen tien varressa kyläpahasessa, josta en odottanut saavani muuta syötävää kuin korkeintaan keksipaketin.

”Itse en näitä ruokia syö”, kertoo annoksen valmistanut mies. Hän julistautuu olevansa naturista, henkilöksi, joka uskoo luonnon parantavaan voimaan.

Arviolta kuusikymppinen mies sairasti eturauhassyövän 25 vuotta sitten. Se oli toiminut kimmokkeena sille, että hän oli alkanut opiskella tarkemmin, mikä merkitys on sillä, mitä suuhunsa päivittäin laittaa.

”Ruoka olkoon lääkkeesi” hän julistaa Hippokrateen sanomaa.

kasvisruokaa
ceviche

Superjuomaa superfoodeista

Vaikka lautasellamme on jo yllin kyllin värejä, tohdimme pyytää spagetin oheen myös salaattia. Yleensä se tarkoittaa yhtä tomaattisiivua ja punasipulia. Joskus harvoin niiden rinnalla on myös kurkkua. Kerran saimme salaattina keon pelkkää sipulia. Tämä salaatti on kuitenkin toista maata. Punakaalia, avokadoa, porkkanaa, tomaattia, paprikaa limellä ja suolalla höystettynä.

Samalla kun nautimme omaa lounastamme hyvällä ruokahalulla, vastapäätä istuva nainen närppii spagettiannoksestaan kaikki vihannekset pois. Tekee mieli kipata ne omalle lautaselleni.

Kysymme syönnin jälkeen, olisiko mahdollista saada kuppi kahvia. Jo se on hämmästyttävää, että kahvia ylipäätänsä löytyy. Aina sitä ei ole saatavana edes kahvilasta. Olen tippua jalkapuolelta jakkaraltani, kun kokkimies kysyy haluammeko kasvimaitoa. Hän voisi valmistaa sitä manteleista.

Olen nähnyt kallista mantelimaitoa supermarketin hyllyllä, mutta kasvimaidot eivät todellakaan ole Perussa yhtä yleisiä kuin Suomessa.

”Entä pidättekö tästä?” mies kysyy. Hänellä on kädessään pala raakakaakaomassaa. Nipistän itseäni pöydän alla jalasta. Ei, edessäni oleva mies ei ole raakasuklaan Suomessa tunnetuksi tehnyt biohakkeri, vaan eläkeikää lähestyvä perulainen perusjamppa, joka sattuu olemaan kiinnostunut raaka-aineista, joita Suomessa pidetään superfoodeina.

Lopulta saamme eteemme mantelimaitopohjaisen lämpimän juoman, jossa on raakakaakaon lisäksi seesamin- ja auringonkukansiemeniä. Makeutuksesi laitamme panelaa, puhdistamatonta täysruokosokeria, joka on valkoista sokeria ravinteikkaampaa. Kolumbiassa panelaa oli saatavana kaikkialla. Perussa sitä on ollut ikävä.

”Tällä juomalla jaksatte polkea!” mies vakuuttaa. Unohdamme täysin, että pyysimme kahvia.

yrttitee

Opit jakoon

Herkkujuoman nautiskelun ohessa mies kertoilee kiinnostuksestaan lääkinnällisiin yrtteihin.

”Onko teille tarjottu muña-teetä?” Kerron, että olemme juoneet suolistoa hellivää Andien minttua monet kerrat ruokailun jälkeen. 

Kuulemme myös listan luonnonlääketieteeseen erikoistuneiden lääkäreiden nimiä. Yksi heistä on kuulemma 110 vuotias, mutta näyttää 70 vuotiaalta. Salaisuus on kimmoisissa verisuonissa.

”Minun pitäisi lähteä kierrokselle lähikyliin ja kouluttaa ihmisiä terveelliseen ravintoon liittyen. Diabetesta on ihan liikaa”, mies huokaa. 

Kehun superjuomaamme ja spagettiannosta parhaiksi, mitä olemme Perussa tähän asti nauttineet. Mies kiittää ja iloitsee selvästi siitä, että kerrankin hänellä on asiakkaita, joille hän voi puhua intohimostaan terveelliseen ruokaan.

Haluaisimme vielä ostaa mieheltä manteleita, mutta ne eivät ole myynnissä. ”Ne ovat vain omaan käyttööni”, kuuluu hieman salaperäinen vastaus.

Tämän lounaan jälkeen ei tee mieli mennä vaaka-asentoon, vaan neulansilmämutkainen ylämäki nousee kuin allani olisi sähköpyörä.

HUOM! Blogipostauksen yhteydessä olevat ruokakuvat eivät liity tarinaan. Olin aidosti niin hämilläni tapahtuneesta, että unohdin täysin ottaa kuvia. Kuvat ovat muita herkullisia annoksia, joita olemme saaneet Perussa nauttia. Pääkuvassa on pikkukylän biohakkerin ja meidän lisäksemme lounasseuranamme ollut limalainen perhe.