Japanissa onsen on kuin sauna Suomessa. Paikka peseytyä, rentoutua ja palautua. Onsenit ovat kuumia lähteitä ja niiden yhteydessä olevia yleisiä kylpylöitä. Siis täydellisiä paikkoja pyöräilijälle pesytyä, varsinkin kun monet onsenit sijaitsevat leirintäalueen vieressä.

Istun alastomana lypsyjakkaran korkuisella pienellä penkillä ja katson itseäni peilistä, joka on hieman huurussa. ”Lypsyjakkaroita” ja peilejä on samassa tilassa pari kymmentä, mutta tällä kertaa niistä vain kaksi muuta on varattu. Peilin alla on pieni pesusaavi ja vesihana. Seinällä on käsisuihku.

Aivan kuten suomalaisessa saunassa, myös onsenissa ollaan alasti. Uimapuku on kielletty. Miehet ja naiset kylpevät erikseen. Suomessa menemme usein ensin löylyihin ja vasta sen jälkeen peseydymme. Onsenissa peseydytään ensin peilin edessä. Itse en ole keksinyt peilille varsinaista hyötykäyttöä – osaan pestä tukkani ilman peiliäkin  – mutta Ilkalta kuulen, että miesten puolella sitä hyödynnetään mm. parranajoon.

Kun olen pesytynyt, otan mallia muilta ja huuhtelen oman pesupaikkani ja jätän pesuvadin nätisti jakkaran päälle ja asetan suihkun takaisin telineeseensä.

Onsen ei ole vain kuumia kylpyjä

Hikisen pyöräilijän on syytäkin peseytyä ennen altaaseen pulahtamista, jotta vesi pysyy puhtaana. Tuntuu kuin istahtaisin pitkät hiukseni kiinni sidottuna ihmisenkeittopataan. Vesi on kuumaa, varmasti yli 40 asteista. Allas on matala. Kun istun sen pohjalla, vesi ylettyy hartioiden yläpuolelle, leukaan asti. Sydän alkaa hakata villisti. On miellyttävämpi istua altaan laidan pienellä portaalla, jolloin puolet yläkropasta jää ulkopuolelle.

Eniten pidän ulkoilma-altaista, varsinkin jos ne on rakennettu luonnonkivistä ja taustalla kuuluu joko sirkkojen sirinää pimenevässä illassa tai rauhallista taustamusiikkia. Kerran tarjolla oli television kokkiohjelma. Istuin kuumassa vedessä ja katsoin kuin keittiömestari paistoi pihviä. Pihvin tirinää en onneksi haistanut. Nenään leijui lievä rikin tuoksu. Vesi virtasi suoraan vulkaanisen maaperän uumenista.

Niin ei kuitenkaan aina ole, sillä varsinkin urbaaneissa yleisissä kylpylöissä vesi ei ole mineraalipitoista luonnonvettä vaan hanavettä. Jälkimmäisiä kutsutaan nimellä sento. Tokiossa pitkään asunut ystäväni valistaa minua, että japanilaiset eivät pidä siitä, jos sentoa sanotaan onseniksi. Se on aivan ymmärrettävää, sillä onhan puulämmitteisellä rantasaunalla ja heti valmiilla kiukaalla varustetulla kerrostalosaunallakin vissi ero.

Onsen ei ole pelkkää kuumavesiallasta. Usein yksi altaista on kylmää tai vähintäänkin viileää vettä. Sinne pulahtaminen tuntuu kotoisalta, kuin avantoon menisi. Puolen kymmenen onsenin kokemuksella näyttäisi siltä, että kylmäallas ei ole onsenin suurin hitti. Vain kerran olen nähnyt sinne menevän jonkun muunkin itseni lisäksi.

Viileän pulahduksen jälkeen palaan kuumaan veteen ja toistan saman neljä-viisi kertaa, niin kuin tekisin suomalaisessa rantasaunassa. Se palauttaa pyöräiljän jumiutuneet lihakset, mutta en usko, että sebon perinteinen japanilainen tapa kylpeä onsenissa. En sentään käy tekemään vedessä vesijumppaa tai uimaan, sillä se ei kuulu kylpyetikettiin. Onsenissa istutaan altaan pohjalla ja rentoudutaan.

Japanissa saunassa

Seuraavaksi siirryn saunaan. Lauteet on peitetty kauttaaltaan froteepyyhkeillä. Seinällä on tiimalasi. Käännän sen ylösalaisin, jolloin hiekka alkaa valua yläosasta alaosaan. Vesikiulua ei ole, sillä japanilaisessa saunassa ei heitetä vettä kiukaalle. Lämpömittari näyttää 90 astetta Celsiusta. Tiimalasin hiekka on valunut kokonaan alaosaan. On aika siirtyä taas viileämpään.

Peseydyn saunan jälkeen kertaalleen ennen kuin teen vielä pari kuumaa ja kylmää pulahdusta.

Onsenin pukuhuoneessa lattia ei ole täynnä märkiä läikkiä. Jokainen kuivaa itsensä hyvin allashuoneen ja pukuhuoneen välitilassa tai pukuhuoneen kynnysmatolla ennen pukeutumistilaan astumista.

Olen jättänyt vaatteeni pieneen koriin, joka on sievässä rivissä muiden korien kanssa pukuhuoneen hyllyllä. Nurkassa pyörii tuuletin, joka tuo ihanaa viilennystä jälkihikeen. Yhdessä nurkassa on vaaka. Sen lukemat näyttävät, että pyöräilijä saa syödä huoletta niin paljon kuin haluaa.

Arvotavaroille on omat lukolliset lokerikkonsa. Jos kukaan ei lukitse Japanissa pyöräänsä, miksi lompakko pitäisi jättää lukon taakse? Varastetaanko Japanissa ikinä mitään? En kuitenkaan ota riskiä passini menettämisestä, sen olen jättänyt lukolliseen lokeroon. 

Onsen on kuin yleinen sauna

Onsen-käynti ei olisi täydellinen ilman istahtamisesta sitä varten tarkoitettuun lepotilaan tatamille, jossa nautitaan lasi kylmää vettä tai lämmintä vihreää teetä. Tarjolla olisi kolikolla toimiva hierova nojatuoli, mutta lihakseni ovat jo pehmenneet. Mittaan verenpaineeni. Olo on raukea. 

Nykyihminen ei vain taida osata olla tekemättä mitään. Suurin osa lepohuoneen ihmisistä tuijottaa kännykkää tai katsoo televisiossa pauhaavaa baseball-peliä. Onsen on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Se on kuin sauna meille suomalaisille.

Japanissa on arviolta noin 3000 onsenia ympäri maata. Ennen niissä käytiin peseytymässä, koska kotona ei ollut mahdollisuutta peseytyä. Sama tilanne on edelleen monessa pyöräilijöiden hostellissa, rider housessa, joissa olemme yöpyneet: peseytymistilat puuttuvat. Nykyisin japanilaiskodeissa on sekä suihku ja kylpyamme. Onseniin mennään ensisijaisesti rentoutumaan.

Onsen näyttäytyy siis ennemminkin yleisenä saunana, joka myös Suomessa oli aiemmin kansankulttuuria varsinkin työväenluokassa, mutta nykyisin pikemminkin trendikäs. Yhteistä on se, että niin japanilaisessa onsenissa kuin suomalaisessa saunassa titteleillä ei ole merkitystä.

Nykyisin japanilaiskodeissa on suihku ja kylpyamme. Koko perhe käyttää saman kylpyammeveden, ja se sama vesi voidaan lämmittää uudestaan. 

PS. Kuvat Ilkasta altaassa ja peseytymässä on otettu kylpylässä, jossa pariskunnat ja perheet voivat kylpeä yksityisesti omassa pienoiskylpylässään, jossa on kylpyhuone, kuumavesiallas ja pukuhuone.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.