Omotenashi on enemmän kuin vain vieraanvaraisuutta. Se on japanilaiseen mentaliteettiin syvään juurtunut tapa ottaa toiset huomioon arkisissa kohtaamisissa. Omotenashia on jopa hieman vaikea kuvata, mutta kun saa omotenashia osakseen, sitä ei voi olla huomaamatta.

Poljemme kohti Wakayamaa kilpaa taifuunin kanssa. Pysähtelemme säätiedotuksesta huolimatta ihastelemaan temppeliä, tien varressa kasvavia kaalinpäitä ja riisipeltojen sadonkorjuuta. Häviämme kilpapoljennan. Wakayamaan saapuessa olemme läpimärkiä, vaikka olemme vetäneet päällemme kuoritakit ja -housut.

Hotellin aulassa minulle lykätään ensimmäiseksi käteen pyyhe, jolla saan kuivattua märät käteni ja naaman.

Kun vien märät ja likaiset vaatteeni kolikkopesulaan ja kone ei suostu toimimaan, meitä auttanut henkilö palauttaa koneeseen menettämämme kolikot ja maksaa omistaan uuden koneellisen pyykkiä.

Muun muassa tätä on omotenashi, japanilainen mentaliteetti kohdella toista ihmistä kunnioittavasti ja pyyteettömästi olipa kyse arkisesta kanssakäymisestä tai kaupallisesta palvelutilanteesta.

Olen kohdannut ystävällisiä ihmisiä ja saanut hyvää palvelua eri maissa ympäri maailman, mutta japanilainen tapa kohdata toinen ihminen on aivan omaa luokkaansa.

Omotenashi on asiakkaan huomioimista

Kun astun sisään kauppaan tai ravintolaan, tuskin ehdin saada edes yhtä jalkaani kynnyksen yli, kun ilmassa raikuu tervetulotoivotus ”irasshaimase!”

Ravintolassa ensimmäisenä nenän eteen tuodaan lasi vettä tai kuppi vihreää teetä sekä lämmitetty pieni pyyhe, jolla pyyhitään kädet. (Hikisen pyöräilijän tekisi mieli pyyhkiä sillä myös naama, niska ja kainalot, mutta se ei ole soveliasta).

Ravintoloissa, joissa ruoka syödään matalan pöydän ääressä tatamilla istuen, kengät jätetään pois jalasta. Pois lähtiessä ne ovat kääntyneet menosuuntaan kuin itsestään.

Yhdessä ravintolassa sain lahjaksi kauniin paperista taitellun origamin.

Omotenashi ei edellytä tipin jättämistä. Itse asiassa juomarahan jättäminen koetaan Japanissa loukkauksena.

Omotenashi ei katso ammattia

Kun vien pienen roskapussimme valintamyymälän roskikseen (kyllä, tämä on aivan yleinen käytäntö, koska yleisiä roskakoreja ei ole), ja myymälän roska-astia sattuu olemaan täynnä, henkilökunta ottaa roskani avosylin vastaan ja kiittää päälle.

Hotellin tai kaupan siivooja kumartaa ohikulkevalle asiakkaalle ja välittää vaikutelman, että on ylpeä työstään.

Kun käymme korjauttamassa Ilkan pyörää pyöräliikkeessä, meitä tullaan ulos vastaan. Kun saamme asiamme hoidettua pyöräliikkeen henkilökunta saattaa meidät ulos ja kumartaa syvään kiitokseksi käynnistä. Samaisena iltana Ilkka saa pyöränkorjaajalta viestin, että hän on unohtanut laittaa paikalleen yhden ruuvin. Seuraavana aamuna – huolimatta siitä, että on vapaapäivä –  mies tulee hotellillemme, korjaa pyörän ja kumartaa vielä syvempään kuin edellisenä päivänä.

Ehkä suurimman vaikutuksen minuun ovat tehneet ne lukemattomat tietöiden liikenteenohjaajat, jotka ohjaavat pyöräilijän vapaalle ajokaistalle kuin hovimestari asiakkaan pöytään ravintolassa.

Omotenashi on arjen tekoja

Omotenashi on arkista huomaavaisuutta, pyyteetöntä auttamista, vieraanvaraisuutta, toisen huomioon ottamista.

Esimerkiksi kun eräänä päivänä otin kuvaa tien toisella puolella olevasta talosta, ohi kulkeva auto pysähtyi ja odotti kunnes sain kuvan otettua.

Omotenashin ytimessä on molemmin puoleinen kunnioitus. Koska japanin kielen taitoni on surkea, olen ottanut tavaksi nyökätä kohteliaasti mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Oppi on kuitenkin pitänyt hakea kantapään kautta. Eräällä kauppareissulla tukin ostoskärrylläni koko käytävän, kun jäin kännykän käännösohjelman avulla tutkimaan salaattikastikepullon tuoteselostetta. Ilkka katsoi kauempana, kuinka kaksi rouvaa odotti kärsivällisenä omine ostoskärryineen, että tollo turisti tajuaisi siirtyä sivuun.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea Heikki Valkaman ja Arto Lindblomin erinomainen kirja Omotenashi – mitä voimme oppia japanilaisesta vieraanvaraisuudesta.