10 000 kilometriä sormukset yhä sormessa
”Vieläkö teillä on sormukset sormessa?” kysyi joku Facebookin retkipyöräilyfoorumilla.
Kiitos kysymästä, kyllä on. Ymmärrän kyllä kysyjän huolen. Kun viettää aviopuolisonsa kanssa yhdeksän kuukauden ajan Etelä-Amerikan mäkisillä teillä, on vaara, että sormukset tekee mieli paiskata pampalle.
Vain kerran olen ottanut sormukset pois sormesta. Syynä ei ollut hankaus Ilkan kanssa vaan hiertymä sormessa.
Valehtelisin, jos väittäisin, että matkantekomme on ollut pelkkää aviollista myötätuulta. Parisuhteen rengasrikot olemme kuitenkin aina korjanneet ennen auringonlaskua.
Kymmenen tuhannen kilometrin jälkeen rohkenen antaa muutamia parisuhdevinkkejä pitkän matkan pyöräilyyn.
Älä puhu ajaessa
Tämän neuvon saimme ennen lähtöämme pyöräilevältä ystävältämme Paymanilta. Se on todella hyvä neuvo, jota on vaikea noudattaa. Rikomme sitä joka päivä.
Harvassa ovat ne tien pätkät, joilla voi ajaa vierekkäin. Peräkkäin ajaessa on todella vaikea kuulla mitä toinen sanoo, varsinkin jos tiellä on muuta liikennettä tai vastaan puhaltaa Patagonian puhuri.
Kun puhuja korottaa ääntään, se kuulostaa tympeältä. Huutaja taas hermostuu toistelemaan samaa asiaa moneen kertaan.
Koska emme ole itse pystyneet noudattamaan neuvoa, olemme sopineet, että ajaessa saa puhua huutomerkein.
Anna puolisosi loistaa
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa pyörien huolto ja puunaus. Ilkka on taas siinä todella hyvä ja huolellinen.
Ruokaostokset ja kokkaus ovat taas mielipuuhaani. Nautin myös nähdä, kun nyrkkipyykkiä pestessä kurainen vesi valuu viemäriin.
Ilkka pitää meidät kartalla ja on aivan velho löytämään turvallisen ja suojaisen telttapaikan. Minä hoidan puhumisen, kun etsimme hostellihuonetta.
Meistä on muotoutunut tiimi, jossa kumpikin hoitaa päivittäisiä puuhia omien vahvuuksiensa ja kiinnostuksensa mukaan. Emme riitele siitä kenen vuoro on pestä pyörän ketjut tai keittää aamupuuro.
Tee kompromisseja
Lähtökohtaisesti on hyvä, että pariskunnan molemmat osapuolet ovat yhtä hyvässä kunnossa, liikkeellä samanlaisilla pyörillä ja samanlaisin tavoittein.
Välillä toiselle sattuu heikompi päivä, jolloin pyörä ei oikein kulje. Silloin toisen pitää malttaa hidastaa omaa vauhtiaan ja sopeuttaa se hitaamman mukaan. Heikomman pyörä liikkuu kevyemmin, kun vahvan päivän pyöräilijä ottaa osan kamoista kantoonsa.
Myös reittivalinnoissa kannattaa olla joustava. Puolisosi ei välttämättä halua reitille, jolla pitää työntää pyörää 20 kilometriä tai etsiä vettä taikavarvun avulla.
Älä tee päätöksiä nälkäisenä
Kun on nälkä ja nukuttaa, ylämäistä tulee pidempiä ja jyrkempiä. Päätöksiä reittivalinnasta tai oikein mistään muustakaan ei kannata tehdä väsyneenä ja nälkäisenä.
Siitä ei seuraa kuin huonoja päätöksiä ja/tai riita.
Näissä hetkissä olisi hyvä muistaa, ettei kannata lähteä toisen tunteisiin mukaan. Väsynyt ja nälkäinen pyöräilijä taantuu helposti kolmevuotiaan tasolle.
Hemmotelkaa toisianne
Kun pyöräilypäivän päätteeksi on aika valmistaa ruokaa, retkikeitin on minulle valmiiksi koottuna. Kun Ilkka nousee aamulla teltasta, on aamupuuro jo valmiina. Nämä ovat pyöräilyarjen pieniä eleitä, joilla huomioimme toisemme.
Kymmenen tuhannen yhteisen kilometrin kunniaksi söimme vähän paremman lounaan. Vaikka tarjolla oli ilmainen wifi pitkän nettikatveen jälkeen, emme räplänneet ruokailun aikana kännykkää, vaan keskityimme hyvään ruokaan ja toisiimme.
Lepopäivinä yövymme yleensä hotellissa tai hostellissa omassa huoneessa, jossa on mukavampi loikoilla vällyjen välissä kuin teltassa tai kymmenen hengen dormitoriossa.
Ole yhteydessä muihin ihmisiin
Pyöräilyarki poikkeaa kotioloista ehkä eniten siinä, että meillä ei ole mahdollisuutta viettää aikaa kavereidemme kanssa. Pidämme kuitenkin yhteyttä ystäviimme ja perheisiimme säännöllisesti viestittelemällä ja soittamalla. Meillekin saa mieluusti lähettää privaattiviestejä! Yhteydenpitoa ei kannata jättää pelkän somen varaan.
Olemme myös välillä pyöräilleet muiden kanssa. Se on erinomainen tapa katsoa retkipyöräilyä ja maailmaa hieman eri vinkkelistä.
Pidä itsestäsi huolta
Nautin suuresti kun herään ennen Ilkkaa ja teen pienen kehoa avaavan aamujumpan. Tai kun lepopäivänä nukahdan iltapäiväunille, vaikka yritän kuunnella podcastia. Ilkka tykkää jumpata kuminauhoilla 90-luvun grungea korvanapeissa.
Kun pitää huolta omasta fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta, jaksaa huolehtia myös toisesta.
Samoja vinkkejä kannattaa soveltaa myös kotioloissa.
Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!
// Luehan nämäkin //
