Malesiassa kukaan ei huuda ”Hello, mister!”. Autot pysähtyvät punaisissa valoissa. Ajoteitä reunustaa leveä piennar. Katukauppiaita on vähän. Maksaminen hoituu useimmissa paikoissa pankkikortilla. Lähes kaikki osaavat englantia.

Kun siirrymme laivalla Indonesian Dumaista Malesian Malakkaan, teemme samalla elintasoloikan. Malesian bruttokansantuote henkeä kohden on kolme kertaa suurempi kuin Indonesiassa.

Malakka on Malakkan osavaltion pääkaupunki ja monikulttuurinen kaupan keskus. Kaupunki on yhdessä Georgetownin kanssa Unescon maailmanperintökohde, sillä sen arkkitehtuurissa ja kulttuuriperinnössä sekoittuvat malaijilaiset, kiinalaiset, intialaiset ja eurooppalaiset vaikutteet. Kaupunkia valloittivat ensin portugalilaiset, sitten hollantilaiset ja britit. Maailmanperintöstatus on saanut myös kritiikkiä, sillä joidenkin paikallisten mielestä siinä korostetaan liikaa siirtomaa-ajan vaikutteita. Vuonna 2018 myönnetty maailmanperintöstatus näkyy ruuhkana vanhan kaupungin kaduilla.

Pakenemme hiljaisemmille sivukaduille ostamaan sim-kortin puhelimeen kivijalkakioskista. Sillä aikaa kun Ilkka hoitaa puhelinasioita, minun silmiini tarttuu pikakahvipussi, jossa kahvijauheen seassa on lääkinnällisiä yrttejä. Yrttihulluna haluan testata sitä. ”Ota vain puoli pussia kerralla”, kioskinpitäjämies varoittaa pilke silmäkulmassa.

Hotellihuoneessa tutustun pussin sisältöön tarkemmin. Kahvin lisäksi siinä on Etelä-Amerikasta peräisin olevaa macaa ja guaranaa sekä Malesiassa kotoperäistä tongat alia, joka tunnetaan erityisesti testoteronibuusterina, mutta myös vaihdevuosioireiden lievittäjänä. Viisikymppisenä naisena ja viittäkymmentä lähentyvänä miehenä olemme siis kohderyhmää. Juomme ohjeen mukaisesti puolikkaan pussillisen. Ilkkaa se piristää, minulle tulee etova olo.

tongat ali on malesialainen lääkinnällinen yrtti
kelluva mökki joen päällä

Malesialaista mökkeilyä

Pyöräily ulos noin 600 000 asukkaan kaupungista aamuruuhkassa ei ole miellyttävintä pyörämatkailua, mutta kun pääsemme polkemaan pitkin Pahangjokea, joka on mantereella sijaitsevan Malesian pisin joki, liikenne rauhoittuu.

Lämpötila on jo aamukymmeneltä kolmessakymmenessä. Pysähdymme vähän väliä varjoon viilentymään. Nälkäkin alkaa kurnia, koska olemme syöneet aamiaista jo kuudelta. Kysymme nuorelta naiselta, joka on ystävänsä kanssa treenamassa näköalapaikan portaissa, löytyisikö lähistöltä ravintolaa. Nainen innostuu, kun kuulee, että olemme Suomen Lapista. Hän kertoo käyneensä helmikuussa Rovaniemellä ja nähneensä revontulet. Saamme suosituksen mennä läheisen sillan toiselle puolelle ravintolaan. Emme mene sillan yli vaan sen alle, jonne joku rouva on pystyttänyt pöydän ja tuolin nälkäisille ohikulkijoille. Syömme riisiä ja kananmunaa hyvällä ruokahalulla.

Riisit vatsoissamme päädymme polkemaan lähes sata kilometriä, sillä sopivaa yöpaikkaa joen varresta ei ole löytyäkseen. Neljältä iltapäivällä pelastus saapuu joen päällä kelluvan kalastusmökin muodossa. Arki-iltana on onneksi tilaa, viikonloput ovat kuulema aina varattuja. Ilkka lähtee illalla omistajan pojan kanssa kalaan, minä venyttelen mökin terassilla. Illalla valmistan perunamunakasta perunoista, sipuleista ja kananmunista, jotka isäntämme meille lahjoittavat, koska kyläkaupassa ei ollut kuin hämähäkinverkolla kuorrutettu itänyt sipuli.

Aamulla Ilkka ei voi syyttää minua kello kuuden herätyksestä, sillä sen tekee puolestani naapurimoskeijan imaami rukouskutsullaan. Yli puolet malesialaisista on muslimeja.

maleisialaisen pikkupojan pyörän huolto

Telttailua merenrannalla

Manner-Malesian itärannikolla kaivamme pitkästä aikaa teltan esiin. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa telttailimme lähes koko ajan. Indonesiassa emme kertaakaan, koska sisämajoitus oli niin edullista. Nyt houkuttaa nukkua merenrannalla. Pystytämme teltan katokseen, joka antaa paitsi suojaa auringonpaahteelta myös sateelta. Jätämme teltan päällyskankaan yhdelle sivulle näkösuojaksi, mutta emme viritä sitä päälle kokonaan, ettei teltasta tulisi kasvihuone.

Emme kokkaa retkiruokaa, vaan tilaamme läheisestä rantaravintolasta muutamalla eurolla mereneläviä ja nuudeleita sekä porkkanamehua. Ruokaa odotellessamme pieni poika lähestyy Ilkkaa pyöränsä kanssa. Luulemme ensin, että hän haluaa vain esitellä fillariaan, mutta sitten tajuamme, että nokkeIa kaveri on pyöränhuoltoa vailla. Kuusivuotialla on hymy korvissa, kun Ilkka säätää jarrut kuntoon, pumppaa renkaisiin ilmaa ja rasvaa ruosteiset ketjut. Pojan äiti, ravintolan pitäjä kiittää meitä vuolaasti ja antaa jälkiruuaksi banaanit.  

sininen riisi on malesialainen aamiainen

Malesian makuja

Kuala Dungunissa yövymme warmshowerissa, jonka isäntä  vie meidät tutustumaan kuinka kilpikonnia suojellaan Malesiassa. Vielä 20 vuotta sitten kilpikonnan munia myytiin torilla. Sittemmin se on ollut kiellettyä.

Isäntämme rientää yövuoroon töihin Malesian valtion omistamaan öljy- ja kaasuyhtiöön, jonka ohi ajoimme aiemmin päivällä. Yli 80 prosenttia maan energiasta tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineilla. 

Aamulla yövuorolainen vie meidät syömään roti canaita, intialaista alkuperää oleva litteää leipää, jonka kyytipoikana juomme teetä yltiömakealla kondensoidulla maidolla. Aamiainen jatkuu kahvilassa, jossa saamme eteemme makkaraa muistuttavia kalapuikkoja, keropokeja, jotka dipataan hapanimelään kastikkeeseen

Kun jatkamme matkaa, saamme suosituksen maistaa nasi dagangia ja sinistä riisiä. Nasi dagang on kookosmaidossa keitettyä riisiä ja kalacurrya. Sinisen riisin väri tulee sinihernekukan terälehdistä. Maukkaita molemmat

kota bharu istuva buddha

Monikulttuurinen Malesia

Pyöräiltyämme lähes 700 kilometriä Malesian hyväkuntoisilla teillä Malesian monikulttuurisuuteen tulee syvempiä sävyjä.

Malaijit ovat valtaväestöä ja pääasiallisesti muslimeja. Malesian kiinalaiset harjoittavat taolaisuutta ja buddhalaisuutta, intialaiset ovat pääosin hinduja.  Päälle päin kaikki kolme näyttävät elävän rauhallista rinnakkaiseloa, mutta paikallisten kanssa keskustellessa ymmärrämme, että kaikki ei ole yhtä harmonista kuin näyttää. Riippuen keskustelukumppanin omasta taustasta, muiden uskontokuntien ja etnisten ryhmien edustajat saavat hienovaraisia sivalluksia. On erilliset hautausmaat ja koulut eivätkä seka-avioliitotkaan ole yleisiä.

Kota Bharussa majapaikkamme isäntä vie meidät katsomaan nähtävyyksiä pyöräillen. Kaupungin länsipuolella, lähellä Thaimaan rajaa käymme katsomassa nukkuvaa ja istuvaa Buddhaa. Buddhalaisuus on Thaimaan valtauskonto ja thaivaikutteet ovat tällä puolen kaupunkia silmiinpistävät.

Malesian erottaa Thaimaasta vartin lauttamatka yli Golokjoen. Kiitos, Malesia!

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.