”Täällähän on jäätävän kylmä! Kuinka te voitte pyöräillä?” ihmettelee brisbanelainen mies Port Campellin leirintäalueella, jossa olemme kasaamassa telttaamme. Aurinko paistaa ja lämpötila on 12 astetta plussalla eli kutakuinkin kuten Suomessa kesällä. Australiassa kesäkuu on talvea. Brisbanessa talvilämpötilat huitelevat parinkympin paremmalla puolella, joten ei ihme, että nämä etelärannikon lukemat tuntuvat jäätäviltä.

Viereisellä leirintäalueen ruudulla tavaroitaan kasailee pakettiautoonsa melbournelainen pariskunta, joka on ottanut töistä vuoden vapaata ja lähtenyt reissaamaan ympäri Australiaa. Pakuelämä mahdollistaa tutustumisen paikkoihin, jotka jäisivät normaalilla lomalla käymättä.

pyörämatkailu sateella
great ocean road pyörällä

Aina ei aurinko paista Australiassakaan

Olemme lähteneet matkaan auringonpaisteisesta Geelongista, jonne lautta Tasmaniasta saapui, tarkoituksenamme polkea 243 kilometriä pitkä maisematie, Great Ocean Road päästä päähän.

Lounasaikaan ehdimme juuri ja juuri sadekuuron alta suojaan. Iltapäiväkahvit venyvät ja venyvät sadetta kahvilassa pidellessä. Saavumme iltahämärässä läpimärkinä Jamieson Creekin leirintäalueelle, joka on ainakin toistaiseksi ilmainen, valtion ylläpitämä leirintäalue suojelualueen kyljessä. Kokkaamme pastat keittokatoksessa ja kömmimme telttaan.

Keittelemme aamupuuroa kun viereisen teltan motoristi kömpii viereiseen keittokatokseen. Geelongissa asuva mies on ajanut edellisenä päivänä saman matkan kuin me mutta moottorin voimalla. Hän tietää kertoa, että poikkeuksellisen kovaan liikenteeseen on syynä pitkä viikonloppu, joka on saanut ihmiset liikkeelle.

Kesäkuun toinen maanantai on Australiassa kuninkaan syntymäpäivä, vaikka se ei ole sitä oikeasti. Kaikissa Kansainyhteisön maissa on valittu päivä, jolloin hallitsijan syntymäpäivää vietetään virallisesti. Uudessa-Seelannissa kuninkaan syntymäpäivä on kesäkuun ensimmäinen maanantai. Niin tai näin, ihmiset iloitsevat ylimääräisestä vapaapäivästä.

Sääennuste lupaa koko viikonlopuksi kovaa sadetta ja tuulta.  Teltta ja pyöräilykengät ovat valmiiksi märät. Kevyttoppatakistani on vetoketju rikki. Katto pään päällä alkaa kuulostaa houkuttelevalta.

Poljemme 35 kilometriä Apollo Bayhin ja kurvaamme leirintäalueelle kysymään, josko sieltä irtoaisi telttapaikkaa. Viralliset telttapaikat ovat mutaisia, mutta leirintäalueen ystävällinen henkilökunta tarjoaa meille asuntovaunupaikan telttapaikan hinnalla. Pieni telttamme näyttää rusinalta asuntovaunujen vieressä.

Nautimme leirintäalueen keittiötilojen lämmöstä ja viikonlopun monipuolisesta ohjelmatarjonnasta: aamujoogasta, valoshowsta ja kitara-viuluduon akustisesti esittämistä 90-luvun biiseistä.

Maanantaiaamuna monen naama on kalpea mutta taivas on kirkastunut.

australia kenguru
great ocean walk pyöräily

Katso kenguru loikkaa

Great Ocean Roadin rinnalla ja välillä kauempana autotiestä kulkee Great Ocean Walk -vaellusreitti. Vietämme yhden yön vaellusreitin varrella ilmaisella Johanna Beachin leirintäalueella, jossa ei ole ketään muita. Kesäkuukausina tällä upealla leiripaikalla on varmasti kuhinaa.

Kun aamulla nousemme pyörillemme ja alamme polkea sateen jäljiltä mutaista tietä, istuu erään mutkan takana keskellä tietä kenguru. Tasmaniassa näimme vallabeja, jotka olivat paljon pienempiä kuin tämä miehen kokoinen pomppujalka. Ehdimme nähdä vain vilauksen kengurun poikasesta, joka hyppää emonsa pussin suojaan.

Emme ole koskaan katselleet silmästä silmään kengurua parin kymmenen metrin päästä. Nousemme pyöriemme päältä ja olemme täysin hiljaa. Olisiko eläin agressiivinen, niin kuin monet eläimet poikaisiaan suojellessaan tuppaavat olemaan?

Kenguru mittailee meitä katseellaan ja nuuhkii ilmaa. Kohta se kääntää selkänsä ja pomppii menemään. Tie on vapaa.

Ei mene kauaa, kun näemme eräällä aukiolla toista kymmentä kengurua. Ne valpastuvat ohikulkijoista, mutta eivät lähde minnekään, vaikka pysähdymme katselemaan niitä matkan päästä. Kohta yksi alkaa raapia vatsaansa, toinen pomppii menemään kuin kyllästyen tuijottamaan typeriä pyöräilijöitä.

Poljemme eukalyptusten reunustamalla tiellä. Kerrankin eukalyptus kasvaa siellä missä pitää eikä vieraslajina. Katselemme puun latvoja toiveena nähdä koala. Tällä kertaa ei onnista.

12 apostolia great ocean road
maisemaselfie

Maisema selfieseinänä

Great Ocean Roadin yksi kuuluisimmista luonnonnähtävyyksistä on 12 apostolia. Merestä esiin työntyviä valtavia kalkkikivipaaseja pääsee valokuvaamaan meren rannalle varta vasten rakennetuilta näköalapaikoilta.

”Apostoleja” ei itse asiassa ole kahtatoista vaan seitsemän. Infotaulut kertovat kivipaasien synnystä, ja siitä kuinka ne kuluvat, muuttavat muotoaan ja romahtavat aaltojen nuollessa voimalla kalkkikiven pintaa.

Ketään ei tunnu kiinnostavan moiset yksityiskohdat. Tärkeintä on saada kuvattua itsensä maisemassa.

Seuraan sivusta, kun kaksi nuorta naista kuvaa toisiaan. En ymmärrä heidän kieltään, mutta tulkitsen, että kuvaaja antaa kuvattavalle ohjeita, missä kulmassa pään tulee olla kallellaan ja jalan ojennettuna. 

Upeat luonnonmuodostelmat jäävät taustakankaaksi. Lisää ajatuksistani maisemasta selfieseinänä voit lukea kesäkuun Retki-lehteen kirjoittamastani kolumnista.

Seuraa pyöräretkeämme myös Instagramissa, Facebookissa ja Tiktokissa!

Tilaa uutiskirjeemme suoraan sähköpostiisi.